4.4.
Keskiviikko. Pitkäänhän sitä tulikin sängynomana oltua, vaan eipä se mitään. 7.4 astetta oli plussalla noustessani - auringonpuolella, vaikka harmaana taivas olikin. Marja-Leena nousi ennen minua. Askarteli pöydän ääressä noustessani. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km. Aukeilla paikoilla oli latu ihan tasaisena ja kinosteinen. Muu osa siitä oli eilisen hiihtoni jäljiltä. Sellaista "ennenvanhaista" latua sai hiihdellä. Hiihdon aikana paisteli jo aurinko, vaikka pilviäkin oli. Palatessani hiihtämästä oli 5 astetta plussalla.
Söimme. Kahviakin piti juoda.
19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan, jossa vieraili Keski-Suomen helluntaiseurakuntien koulutyöntekijä, Anniina Jakonen. Vähän hävetti puolestamme kun paikalla oli 11 henkeä. Harvoin vieraileva - erittäin arvokasta työtä tekevä - koulutyöntekijä oli paikalla ja hänellä oli hyvää asiaa. Sunnuntaikokouksessa tapahtuva vierailu olisi parempi.
Tulimme kaupan kautta kotiin- kyydissämme tuli naapurissa asuva seurakuntalainen pienen lapsensa kanssa.
Laitoin tulen takkaan.
Iltapalaa ja teetä.
"... Väkijoukon mielestä kokous oli heitä varten. Mitä he saisivat? Mitä he voisivat oppia? Mitä Jeesuksella oli tarjottavana heille? Seurakunnat, joilta puuttuu se jokin, ovat täynnä hyvää tarkoittavia kristittyjä, joilla on samanlainen asenne. Sen kuulee heidän itsekeskeisistä sanoistaan:
- Rakastamme tätä seurakuntaa, koska meidän on mukava olla täällä.
- Käymme tässä kirkossa, koska lapsista on ihanaa tulla lastenhoitoon.
- Tämä seurakunta saa minut voimaan paremmin itseni kanssa.
Heidän käyttämästään kielestä kuulee, milloin he ovat etsimässä seurakuntakotia. "Kiertelemme tutustumassa eri seurakuntiin" , he saattavat sanoa. Tiedämme, mitä he tarkoittavat, mutta heidän sanoistaan viestittyy, että he ovat kuluttajia, jotka etsivät seurakuntaa vastaamaan heidän omiin tarpeisiinsa. Kun he löytävät mieleisensä seurakunnan, he liittyvät siihen. Jos koittaa päivä, jolloin tämä seurakunta ei enää täytä heidän tarpeitaan, he lähtevät laulaen seurakuntaa vaihtavien kuluttajien kansallishymniä: "Kukaan ei meitä syöttänyt. Kaikki kirkot katsomme, sopivinta etsimme, vain kuollessamme lopetamme." Erwin McManus kysyy: "Milloin meiltä on unohtunut, että seurakunta ei ole olemassa meitä varten? Me olemme seurakunta ja olemme olemassa maailmaa varten" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 154, 155, Päivä Osakeyhtiä 2009).
Siunausta!
Ps. "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin" (Matt. 10:28).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti