Kiehisen vuolijan Blogi

17.4.

Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun - sateen vuoksi - ja samalla reissulla Danielin hammaslääkäriin. Pyörillähän he ovat viimepäivinä koulumatkat polkaisseetkin. Minä nousin vähän myöhemmin. Noustessani oli 6.1 astetta plussalla. Sateli vettä - eli harmaata oli. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 7 henkeä. Rukouksen aikana mieleeni nousi - tai laskeutui - Suomen kansan tilanne.  Laulun sanat alkoivat soida sisälläni: "Oi, Suomen kansa, ethän käytä väärin, etsikkoaikaas ohi rientävää..." Sen jälkeen Raamatusta teksti - Jeesuksen sanat: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua jokapuolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Tässä Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin. Kun hän tuli lähemmäksi kaupunkia ja näki sen, itki hän sitä.

En ajattele, että Suomen kansan kohdalla olisi välttämättä samanlainen rangaistus, kuin Jerusalemilla - niinkin voi olla. Raamattua lukemalla voimme todeta monia tapoja, joilla Jumala on kohdannut tottelematonsa kansaansa - Israelin kansaa, sekä muitakin kansoja. Jumala on ollut kansamme kohdalla pitkämielinen ja kärsivällinen. Hän on niin monin eri tavoin osoittanut hyvyyttään meille. Kuitenkaan emme ole halunneet nöyrtyä Hänen Sanansa alle, vaan suuntamme on ollut koko ajan jyrkemmin ja jyrkemmin poispäin Hänen tahdostaan. Jumalan Sanasta nouseva totuus on: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Näin on myös kansamme kohdalla. Jumala ei salli itseänsä pilkattavan. Hän ei voi sallia piittaamattomuutta itseään ja Sanaansa kohtaan. Yhteinen nimi kaikelle Jumalasta luopumiselle on jumalattomuus. Joudumme kohtaamaan Hänet - rakkauden Jumalan - tuomion Jumalana. Kansamme joutuu niittämään sitä satoa, jota se on kylvänyt. Ihminen on asetettu kaiken mittariksi. "Ei tiedä kansa hyljätessään Herran, et armo väistyy taakse tuomion.." Jotenkin noin sanotaan edellä siteeraamassani laulussa.

Siitä huolimatta uskon, että vielä koittaa kansallinen herätyksen aika maassamme. Täällä on jäännös, jotka huutavat Herran puoleen - rukoilevat. Herra vastaa näihin rukouksiin. Toiseksi, Hän antaa hengellisen herätyksen ajan uuden sukupolven vuoksi. Vaikka näin tapahtuukin, se ei poista sitä, mitä edellä olen sanonut. Jumalan tuomiot tulevat kohtaamaan maatamme, siksi, että olemme hyljänneet ja pitäneet halpana Hänet ja Hänen Sanansa.

Herralla on sanottavaa myös meille, uskovaisen nimellä kulkeville: Meistä niin monet ovat liian välinpitämättömiä oman elämämme ja kansamme tilasta. Elämme täysin itsekästä elämää - elämme itsellemme. Jumalan Sana on meille vain pelkkä kirjain. Elämästämme puuttuu sen mukainen elämä. Ainoa mahdollisuutemme on parannuksen tekeminen - todellisen parannuksen, niin että Jeesuksen veri voi puhdistaa meidät puhtaiksi ja Pyhä henki uudistaa sisimpämme palvelemaan elävää Jumalaa. Synti ja tämän maailman henki onm vallannut monien sydämet niin, ettei juuri mitään eroa maailman ihmisten kanssa ole. Jumala kutsuu meitä totiseen parannukseen. Elämään loppuelämämme koko sydämisesti Hänelle. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki hänelle sanoo.

Rukoushetkestä tulin kotiin. Lentoliputkin on taas olemassa seuraavaa matkaa varten. Muistaisitko rukouksin! Kiitos!

13 kävi M-L hakemassa Emilian koulusta heille. 

Söin ja join kahvia.

Kun M-L tuli 14 jälkeen kotiin, lähdin hiihtelemään Kusiaismäkeen 21 km, perinteisen suksilla. N. 6 astetta plussalla. Usva nousi lumesta - joku olisi voinut sanoa, että on sumua kuin kotona Lontoossa. Aikaisemmin päivällä sitä oli vielä enemmän.

Tultuani hiihtolenkiltä menin raapaisemaan takapihan laavun tulipaikkaan tulet. Laitoin mustan pannun vartaaseen roikkumaan ja keittelin kahvit. Söin siellä ahventa, ahvenenmätiä, ruisleipää, makkaraa, jota paistoin, M-L:n keittämää parsaa ja paistettua kananmunaa. M-L neuloi.

"Olet saattanut joutua aivan vähän tai kaikkea muuta kuin vähän sivuun raiteilta. Tai näin on saattanut käydä työtoverillesi tai jollekulle, jonka mentorina toimit. Tai vaikkapa opiskelutoverillesi, joka oli yhtä aikaa kanssasi teologisessa seminaarissa. Olet ehkä päästänyt elämääsi syntiä. Ehkä olet laiminlyönyt hengellistä harjoitusta. Olet saattanut lukea myönteistä kirjoittelua itsestäsi ja alkaa uskoa siihen. Tai olet saattanut saada tarpeeksesi kielteisestä arvostelusta ja suuttunut toden teolla. Ehkä olet jatkuvasti joutunut antamaan itsestäsi muille ja unohtanut, miten ottaa vastaan muilta. Joku on saattanut loukata sinua, ja sinä olet rakentanut muurit ympärillesi. Tai olet ehkä tehnyt parhaasi, mutta se ei koskaan tunnu riittävän. Olet saattanut vain väsyä ja laskea suojauksesi. Olipa tilanne mikä tahansa, tunnusta, että olet menettänyt sen jonkin, joka sinulla joskus oli. Minä tein niin" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 201, Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. "Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia" (Room. 8:16).