Kiehisen vuolijan Blogi

1.4.

Pääsiäissunnuntai. Mistä sinun mielestäsi löytyy selkein evankeliumin määritelmä Raamatusta? Olisiko se tässä: "Sillä minä annoin teille ennenkaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että KRISTUS ON KUOLLUT MEIDÄN SYNTIEMME TÄHDEN, KIRJOITUSTEN MUKAAN, JA ETTÄ HÄNET HAUDATTIIN JA ETTÄ HÄN NOUSI KUOLLEISTA KOLMANTENA PÄIVÄNÄ, KIRJOITUSTEN MUKAAN" (1. Kor. 15:3-4).

Edellä Paavali kirjoittaa: "Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet" (1. Kor. 15:1-2).

Tämän evankeliumin kautta ihminen voi pelastua: "Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1:16). Tämän evankeliumin vastaanottamisen kautta jokainen ihminen voi pelastua - ja vain tämän.

Maailman ihmiset jakautuvat suhteessa evankeliumiin: "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat; mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18). "Kumpaan joukkoon kuulunet? Molempiin et kuulu, et", sanotaan eräässä laulussa.

Jos olet vielä "väärässä leirissä", käänny Jumalan puoleen ja ota evankeliumi vastaan omaan elämääsi: "Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan" (1. Tim. 1:15).

Täytyy myöntää, että Aprillipäivä jäi tänä vuonna huomiotta ihan kokonaan - ei tullut aprillattua ketään, eikä minuakaan aprillannut kukaan. Ei minulla mitään vastaan ole sellaista leikkimielistä toisen esim. juoksuttamista. Mukavahan se on sitten sanoa: Aprillia!  kun toinen on mennyt lankaan. Kuten olen - ilmeisesti useammankin kerran - kertonut, minut on siunattu evankelistaksi Aprillipäivänä. Eikä kukaan sanonut silloin - eikä vieläkään - että se oli aprillia. Sillä tiellä ollaan oltu jo kymmeniä vuosia. Paljonko lienee evankeliuminsarkaa jäljellä? Jostain vain on tullut ajatus, että vielä on tekemistä sillä saralla - voi olla paljonkin. Ja halukin on olla Jumalan - elon Herran - käytössä entistä kokonaisvaltaisemmin. Ken kulkee, hän näkee.

Noustessani oli pakkasta 11 astetta. Marja-Leena nousi aikaisin. Aikaisin menivät myös helluntairukoushuoneelle Terhi-marjan kanssa valmistelemaan tämän päiväistä lähetyslounasta, josta olivat vastuussa. Aurinko paistoi. Sininen taivas. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Valitusvirsiä.

10:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen. Menomatkalla hain Salmen mukaan. Lienee ollut 7-8 henkeä rukoilemassa.

11 alkoi yläkerrassa Pääsiäisjuhla. Jouko Reenilä johti. Kuoro lauloi. Tomi Kuosmanen saarnasi. Tilaisuuden jälkeen oli se venäläinen lounas lähetystyön hyväksi. M-L ja T-M "tiskin takana"

Vietyäni Salmen kotiin, kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja menin hiihtelemään 5 km Tarvaalan ladulle. Sää oli hieno. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja taivas oli sininen. Puhuin yhden miehen kanssa, joka ei ollut ollenkaan kiinnostunut evankeliu8min asioista - joten ei myöskään halunnut ottaa Jumalalla on sinulle asiaa-vihkosta. Lenkin jälkeen juttelin toisen miehen kanssa - hänelle kelpasi myös em. vihkonen.

Tarkoituksenani oli hiihtää vain 5 km, sillä mielessäni oli ajatus mennä One Way-seurakunnan tilaisuuteen klo 16:ksi. Tultuani kotiin saapuivat M-L ja T-M:kin 15.30 maissa helluntairukoushuoneelta, jossa olivat olleet laittelemassa asioita järjestrykseen lounaan jäljiltä. Menin One Wayn kokoukseen. Esa-Pekka Mattila oli puhumassa. Hänen vaimonsa lauloi miehensä säestyksellä Raamatun teksteihin tehtyjä lauluja. Teemu Lehtomäki johti tilaisuuden. Samuli Lahtela piti ns. aloituspuheen. One Way-seurakuntaan siunattiin tilaisuudessa ensimmäiset jäsenet - taisi olla 9 henkeä.

En jäänyt kahvitarjoiluun em. tilaisuudessa - oli nimittäin ollut puhetta, että lähtisimme vielä hiihtelemään. Niinpä menimmekin - Emilia, Daniel ja minä. Aurinko paistoi edelleen. 5 km hiihdimme. Molemmat hiihtelivät sopivaa vauhtia, joten matka joutui mukavasti. Hiihdon aikana sovimme, että menemme vielä tulistelemaan tänään.

Vietyäni Emilian ja Danielin kotiin, kävin itsekin hakemassa "metsäreppuni" kotoa ja laitoin sinne tarvikkeita lisää. Hain Danielin ja Emilian kyytiin - Danielilla myös reppu mukana. Menimme Tarvaalan "peuralaavulle" - niinkuin sitä nimitämme. Teimme tulet - Emilia sytytti. Keittelimme kahvia. Paistoimme makkaroita. Söimme muitakin eväitä. Nopeastihan siinä tulilla aika riensi ja mukava oli yhdessä olla. 

20.45 tulimme pois laavulta. hain puita ja sytyttelin takkaan tulen.

Tänäänkin olemme saaneet "älypuhelinkuvia" "Timojen" Kuusamon reissusta. Mukavaa on sielläkin ollut. "Teroiltakin" on kuvia tullut.

"Vuosia sitten näkemäni raastaa edelleen sydäntäni. Olin saarnamatkalla pienessä seurakunnassa. Vapaaehtoinen, joka otti vieraat vastaan, sanoi turhia kiertelemättä: "Nuori mies, sinun on parasta pitää hyvä saarna, sillä kirkkoon on tulossa yksi vieras." Ilmeisesti tämä oli poikkeuksellista. Hän selitti, että eräs nainen oli juuri soittanut ja kysynyt ajo-ohjeita kirkolle. "Seurakuntamme jäsenmäärä on pudonnut useiden vuosien ajan", vastaanottajani sanoi surullisena, "ja tarvitsemme uusia jäseniä, jotta saamme laskut maksettua.

Ennen jumalanpalveluksen alkamista seisoin kirkon edessä yhden vanhimmistonjäsenen kanssa toivottamassa ihmiset tervetulleiksi. Silloin näin uuden tulokkaan. Tiesin, ettei tämä nainen ollut seurakunnan jäsen... tuota, koska hän ei näyttänyt samanlaiselta kuin muut. Kaikki seurakuntalaiset olivat pukeutuneet hienoihin pukuihin ja kauniisiin mekkoihin. Näytti siltä, että tämä nuori nainen oli nukkunut vaatteet päällä. Ei ollut kyse siitä, ettei hän olisi välittänyt itsestään; päältäpäin vain näki, että hänellä oli ollut kova elämä. Kun hän lähestyi hitaasti kirkkorakennusta, hänen silmistään ja eleistään näki, että hän oli hermostunut ja peloissaan. Ihailin hänen rohkeuttaan tulla uuteen seurakuntaan aivan yksin. Mikä oli saanut hänet tulemaan? Oliko häntä pahoinpidelty? Oliko hän tullut tiensä päähän ja tarvitsi kipeästi Jeesusta Kristusta ja Jumalan omia?

Vanhimmistoveli astui nuoren naisen eteen ja tukki hänen tiensä kirkkoon. "Neiti", mies sanoi pelottavalla äänellä, "meidän seurakunnassamme pukeudutaan parhaimpiimme Jumalaa varten."

Suuni loksahti auki järkytyksestä Ei! Ei voi olla totta, että sanoit hänelle noin. Valitettavasti se oli totta. Nuoren naisen silmät täyttyivät kyynelistä, kun hän ryntäsi autolleen päästäkseen pakoon.

Raastavaa.

Väitän, etteivät ihmiset nykyään niinkään hylji Kristusta vaan kirkkoa. Kysyin kerran eräältä mieheltä, miksi hän ei käynyt kirkossa. Hän vastasi hetkeäkään epäröimättä: "Koska olen jo käynyt."

Hän tuli kirkkoon. Se jokin ei tapahtunut. Joten hän ei koskaan palannut" (Craig Groeschel, Se jokin, s.149, 151, Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa" (Matt. 6:24).