6.4.
Niinhän se tämä keväinen kuukausi kuluu - vauhdilla. Noustessani oli plussalla 3.2 astetta. taivas oli harmaa. Lumet roikkuivat räystäillä ja niistä nopotteli vettä.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - tuntuu aivan lauantaille tämä päivä, vaikka on perjantai. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena teki ja paisteli kääretorttuja.
10.20:ksi menin terveyskeskukseen. Oli sovittu aika lääkärille tuon imelyyteni takia - siis diabeteksen. Sellainen muutaman viikon jakso on takana, jolloin piti merkitä verensokeriarvoja ylös - no, niin kyllä teen muulloinkin - ja sitten mennä lääkärin kanssa jutustelemaan siitä, miten saadaan arvot asettumaan alhaisemmalle tasolle. Liikkuminen on minulla kyllä ihan mallillaan. Ruokavalion suhteen olisi petrattavaa. Hiilihydraatteja - sellaisia huonoja - on tullut pisteltyä poskeensa ihan liikaa. Jos ruokailutottumukset olisivat toisenlaiset, olisivat lukematkin. Kokemustakin kun asiasta on - siis minullakin. Nyt kuitenkin kokeillaan lyhytvaikutteista insuliinia ennen aterioita - sen kaksi kertaa päivässä otettavan napin ja kerran päivässä pistettävän insuliinin lisäksi. Oikein varovasti, pienillä lukemilla aletaan katselemaan. Kyllä minä myös rukoilen, että Jumala parantaisi.
Palattuani kotiin ja kahvia juotuani, tyhjensin tuhkat takasta. M-L siivoili. Minäkin sen verran olin mukana, että matot puistelin - ropsuin, niinkuin M-L:n kotipuolessa sanotaan/sanottiin. Se oli silloista Vehkalahtea, nykyistä Haminaa. Menin sitten lapioimaan etupihan puolelta katolta pudonneita lumia pois. Tosin jo aikaisemmin sen verran lapioin, että sain masinan tallista. Takapihalla olikin takaoven edessä koko talven lumet - katolta tulleet. Se oli sellaista kovetytunutta lumikasaa, jossa tarvittii metallilapiota sitä pienimään. Se kyllä käy ihan treenistä. Eilen illallahan sitä herkkua saikin oikein roppakaupalla. Ennen lapiosulkeisia laitoin tulet takapihan laavun tulipaikkaan - onhan se sellainen elämänmerkki.
Saatuani ison lumikasan pois oven edestä ja puutarhakaluston - muovisen pöydän ja muoviset tuolit - kävin hakemassa syötävää sinne takapihan laavuun. Siinä tulien äärellä oli mukava istuskella ja syödä.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Satoi vettä yhtä kovasti kuin kesällä. Latu ja baana oli kuitenkin erinomaisessa kunnossa - ja kelikin oikein hyvä. Mukava oli hiihdellä. Liekkö johtunut siitä, että lapiohommissa paikat olivat jo auenneet ja vetreytyneet. Alla olivat perinteisen sukset ja käsissä luitelusauvat. Etenin tasatyönnöillä, paitsi ylämäet luistelin.
Palattuani kotiin piti vaihtaa kuivat vaatteet ylle. Kävin lapioimassa etupihalta katolta pudonneita lumia pois. Hain puut ja sytytin takkaan tulen.
Iltapalaa ja teetä.
Mielenkiintoista seurata suomalaisten mieskilpakävelijöiden edesottamuksia. Maaliskuussa Slovakiassa Veli-Matti, "Aku", Partanen käveli toiseksi 50 km:llä, parantaen ennätystää n. viidellä minuutilla. Jarkko Kinnunen siloittui kolmanneksi. Toukokuun Kiinan 50 km:n kilpailua odotan mielenkiinnolla - nimenomaan sitä, että miten Aleksi Ojalalla kulkee. EM-kisoihin myöhemmin lähtee Suomesta kolme 50:n kävelijää.
Viime kuussa käveli Pirjo Karetie Jyväskylässä, Hipposhallissa 75 v naisten maailmanennätyksen 3000 m kävelyssä. Hieno saavutus! Kuulumme Pirjon kanssa samaan seuraan - JKU:hun, eli Jyväskylän kenttäurheilijoihin.
"Jos seurakunnallasi ei ole sitä jotakin mutta haluaisit sen, on välttämätöntä siirtyä katsomaan evankelioinnissa ulkopuolella olevaan kiintopisteeseen. Pitäkäämme asiat yksinkertaisina. Mitä siis tarvitaan, jotta saisit nähdä ihmisten tulevan Jeesuksen luo? Sanoisin, että tarvitaan kolmea asiaa:
1. Ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta.
2. Evankeliumin julistamista selkeästi.
3. Aitoa uskoa.
Palastellaan nämä kohdat, niin näemme, miksi jokainen niistä on tärkeä. Jotta ensinnäkin voisit nähdä ihmisten tulevan Jeesuksen luo omassa seurakunnassasi, on oltava niitä ihmisiä, jotka eivät tällä hetkellä tunne häntä. Ellei seurakuntaasi tule niitä, jotka ovat kaukana Jumalasta, sinun olisi syytä ottaa selville, miksi ei tule.
Syitä voivat olla esimerkiksi:
- Seurakuntalaisilla ei ole yhteyksiä uskosta osattomiin.
- Seurakuntalaisia nolottaa tuoda ystäviään kirkkoon.
- Kirkkorakennus ja/tai seurakuntalaiset antavat ymmärtää, ett' "kannattaa pysyä poissa". ...
... Toiseksi: kertomus Jeesuksesta on esitettävä selkeästi. Jos kaikki saarnat käsittelevät vain sitä, miten "voi elää parempaa elämää", ei kannata odottaa ihmisten pelastuvan. Liian usein saarnoissa on enemmän sitä, miten ihminen voi auttaa itseään, kuin evankeliumia. Pidän ajatuksesta, että samanaikaisesti tarjotaan mukavuutta ja muuttumista. Johanneksen evankeliumin 1. luvun jakeessa 14 sanotaan, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Seurakuntiemme tulisi heijastaa näitä ominaisuuksia. samaan aikaan kun toivotamme jonkun tervetulleeksi mukavaan ympäristöön ja ystävällisten ihmisten seuraan, haluamme myös rakkaudellisesti panna hänet kohtaamaan totuuden. Jos joku ei tajua olevansa syntinen, hän ei missään nimessä kaipaa Vapahtajaa. Ehdotukseni on, että joka kokouksessa esitetään kutsu seurata Kristusta.
Lopuksi: tarvitaan oikeaa uskoa. Jos et oikeasti usko, että Jeesuksella on voima muuttaa ihmisen elämä, se huomataan. Mutta sama pätee toisinkin päin. Jos uskot joka solullasi, että Jeesus Kristus voi muuttaa ja myös muuttaa ihmisen elämän yhdessä hetkessä, ihmiset aistivat sen, tuntevat sen ja saattavat jopa uskoa sen" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 162, 163, Päivä Osakeyhtiö 2009).
Siunausta!
Ps. "Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne" (1. Kor. 16:23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti