Kiehisen vuolijan Blogi

27.4.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Pihlaisen Merjalle!

Nousinkin hyvissä ajoin Perjantaihin. Plussalla 3.6 noustessani. Sininen taivas ja aurinko paistoi - mittariinkin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leenakin nousi ennenkuin lähdin viemään Emilian ja Danielin kouluun. Syy, miksi eivät menneet pyörillä tänään, oli se, että heillä oli naamiaisvarusteet yllään - Emilia oli hieno lentoemäntä ja Daniel metsästäjä, metsien mies.

Minulla oli tarkoituksenalähteä heti aamusta Kangasniemelle - kotipitäjääni - onnittelemaan edesmenneen setäni puolisoa, hänen täyttäessään huomenna 90 v. Lahjakin oli valmiina. Kuitenkin suunnitelmat muuttuivat. M-L:lla oli rytmihäiriöitä. Vein hänet terveyskeskukseen. Kävin viemässä syntymäpäivälahjan ja kortin postiin. Ensi viikolla sen sitten syntymäpäiväsankari saa. Laitoin Terolle, Terhi-Marjalle ja Timolle tiedon ja rukouspyynnön - vaikka tiedän, että muutenkin olisivat rukoilleet - että äitsy on tk:ssa ja mistä syystä. Kävin hakemassa kotoa puhelimeni ja menin urheilukentälle - ei-lenkkitamineissa - hiljakseen kävelemään 3 km. Rukouksen hengessä. Kävin välillä istuskelemassa tk:n aulassa. Halpa-Hallissa kävin juomassa kahvit. Kylällähän minä olin koko ajan. Herkkumestareissa kävin myös myöhemmin kahvilla - Rautasen Jussi tarjosi, kun sattui myös olemaan siellä. Kun sitten ajelin tk:lle, niin M-L olikin juuri päässyt operaatioista ja käveli autolle ilman soitteluja. Taas oli otettu filmiä, kuvattu, annettu tiputusta, nukutettu ja laitettu sähköshokilla rytmejä sydämessä paikalleen.

Kävimme apteekista hakemassa lääkärin määräämää uutta lääkettä. Tulimme kotiin. Söimme. Lämmittelin aamullista kahvia.

M-L alkoi paistelemaan munkkeja huomisiin seurakunnan myyjäisiin - ei kuitenkaan aikonut tehdä sitä määrää, jonka oli luvannut, vaan Terhi-Marja teki osan hänen osuudestaan - omien paitostensa lisäksi.

Minä menin kylälle lenkille urheilukentälle. Ensin hain kuitenkin "verensokerinappeja" apteekista itselleni. 10 km lenkin tein. Pari-kolme km niistä vähän hölköttelin. Muut rauhallisesti kävelin. Puolivälissä hieman venyttelin. Jo vähän paremmalta tuntui kuin eiliten. Onhan se tuon hiihtämisen jälkeen vähän jäykkää - mutta jospa se siitä. Aurinkoista. 10-11 astetta lämmintä.

Keittelin kahvit ja join eilisten "laavulettujen" ja juuri paistetun munkin puolikkaan kanssa. 

M-L aloitteli voileipäkakun tekoa. Kävin saunassa Deniksellä hänen kanssaan - soitteli, että on sauna lämmin. 

Mukava sää. Taivaalla liki täysi kuu.

Eilen sovin seuraavan KYLÄILLAN - ja tänään sain siihen varmistuksen - Suojalinnaan, Linnan kylälle. Se on pe. 18.5. klo 19.

"Tutkimukset Euroopan hengellisestä tilasta kertovat karua kieltään. Ihmiset vieraantuvat Jumalasta, kirkkoja suljetaan, ja jumalattomia lakeja säädetään vauhdilla. Erityisen surullinen on tilanne naapurimaassamme Virossa. ...

... Jeesus on lähettänyt meidät.

Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi mennä ja julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Apostoli Paavali on aivan samoilla linjoilla Jeesuksen kanssa kirjoittaessaan roomalaisille: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?" (Room. 10:14). ...

...Sanansaattaja ammuttiin.

Suomea on siunattu vuosikymmenten saatossa ylenpalttisella armolla. Toisen maailmansodan aikaan maamme presidentti ohjasi meidät luottamaan ainoaan todelliseen turvaan: Jumalaan ja Hänen sanaansa. Toisin kävi Virossa.

1930-luvulla profeetta Karl Reits saarnasi Tallinnan kaduilla ja toreilla yksinkertaista sanomaa: "Hätä on tulossa. Tehkää parannus. Rangaistukset kohtaavat kansaamme, ellemme käänny ja jätä syntielämää."  Hänen sanomansa kuitenkin hylättiin. Häntä heiteltiin mädillä tomaateilla, häntä pilkattiin ja häneltä kiellettiin puhuminen kirkoissa. Lopulta hänet ammuttiin perunapellolle vuonna 1941.

Viron kansan historian suunta kulki vääjäämättä kohti synkkää pimeyttä ja kovia koettelemuksia. Tapahtui juuri niin kuin Jumalan sanansaattaja oli profetoinut, ja Neuvostoliitto valloitti maan. Seuraavaksi 50 vuodeksi Viron kristikansa joutui ahtaalle ja Jumalan sanan julistus kävi vaikeaksi. ... (Esa-Pekka Mattila, katkelmia artikkelista: Lähetä leipäsi veden yli, One Way Mission Raportti 2/2018. s. 34, 35, One Way Mission ry).

Siunausta!

Ps. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).