20180419

18.4.

Lämmintä oli 8.6 astetta noustessani "jalan viljaan" - aika myöhään. Harmaa taivas. Aurinko tosin jollakin lailla kuumotteli siihen aikaan pilviverhon takana. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin Kusiaismäessä hiihtelemässä 21 km. Yli 10 astetta lämmintä. Perinteisen sukset, vapaan tyylin sauvat. Tänään "napsahti" 2600 km ohi - eli 2612 km hiihtoa näille lumille. Minulla ei ole asetettuna mitään tavoitetta siihen, kuinka paljon km pitäisi tulla. Hiihtelen vain itse ajattelemani päivittäisen määrän mukaan - sitten tulee sellainen lopullinen määrä kuin tulee. En ole suksilla myöskään siksi, että se jotenkin nostaisi statustani. Hiihdän siksi, että hoidan kuntoani - ja myös siksi, että se on niin sanotusti treenimuotoni tällä hetkellä. Tarkoitus olisi käydä myös kisoissa - ja kukapa sitä sinne ihan kylmiltään. Toisaalta on ihan mielenkiintoistakin katsoa, kuinka tällainen hiihtely vaikuttaa siihen lajiin, kävelyyn - siis kilpakävelyyn. Kun sitten ei ole enää lumia, niin sen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa ns. jalkalenkit. Turhaahan näistä tietenkin on kirjoitella - mutta onhan tämä tätä minun pientä elämääni. Ja siitähän näissä jutuissa on kyse - sellaisia arkipäivän toistuvia juttuja. Kyllähän sitä raitista ilmaa on piisannut - kun ulkosalla lenkkeilee - niinkuin entisellä sulhasella. Ja siellä liikuskellessaan saa/voi myöskin jutella taivaan Isän kanssa - rukoilla erilaisten asioiden ja ihmisten puolesta, kiittää ja ylistää. Yksi salaisuus siihen, että voi niin tehdä, on päivittäinen, säännöllinen, jatkuva, rukouselämä. Ellei ole sellaisia hetkiä/aikoja, jolloin pysähtyy ja ottaa aikaa rukousta varten, ei voi elää rukouksenhengessä. Voi jopa olla, ettei tule esim lenkillä, tms. edes mieleenkään, että voisi nrukoilla.
Tuohon liikuntaan liittyen vielä: Jos aikoo liikkua, on siinä asiassa oltava määrätietoinen - eikä sen tarvitse olla/eikä se saa olla pakkomielle. Pienikin liikunta on hyväksi ihmiselle. Kuitenkin monien kohdalla liikkuminen - esim. lenkkeily - on sellaista, että se lisää vain ruokahalua - tämäkin on hyvä asia niille, joilla ei ole ruokahalua. Se ei tietenkään niiden kohdalla ole hyvä asia, jotka koettavat saada painoa alemmas. Tarvittaisiin pitkäkestoisempaa ja hitaasti rasitusta lisäävää liikkumista. Ei liian nopeasti lisääntyvää rasitusta. Jatkoksi haluan sanoa: Tietenkin on aina otettava huomioon kaikki rajoitteet, jotka estävät liikkumista ja liikuntaa erimuodoissaan. kaikki vain eivät voi liikkua samalla tavalla. kaikki eivät ollenkaan. Se on elämän realiteetti - mutta Jumala haluaa auttaa meitä jokaista.

Palattuani hiihtolenkiltä kotiin maistui ruoka - siksikin, että se oli niin hyvää. Myös kahvi.

Muutaman rivin lueskelin kirjaa. Sitten alkoi niin ramasemaan, että torkuin jonkin aikaa.

18 jälkeen kävin hakemassa Salmen mukaan ja menimme helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Timo Ahola johteli. Kalle Kohonen lauloi omia laulujaan ja johti myös ylistys/rukouslauluihin. Paavo Järvinen puhui ja johti rukouspalveluun. Kävin ns. "esillä", sillä haluan saada kaiken siunauksen elämääni, mitä Jumalalla on annettavana - ja se tulee niin monenlaisia kanavia pitkin. 

Vietyäni Salmen kotiinsa kävin kaupassa - M-L:n tekemä kauppalista kourassani. Tultuani kotiin "loihti" - paistoi - erinomaisen makuisen ranskalaisen piiraan. En nyt sen nimeä muista. Salaatin kanssa sitä nautimme. Ja teetä.

"Toiseksi: päätä saada se jokin takaisin. Sinun täytyy haluta saada se takaisin. Joe Ballard on sanonut: "Janoat nyt entistä enemmän, jos olet menettänyt sen jonkin viime vuonna."
Jos olet menettänyt sen jonkin, saatat olla nyt janoisempi kuin koskaan ennen ja haluat sen takaisin. Haluan kuitenkin olla rehellinen: se jokin ei todennäköisesti tule pieniä tarkennuksia tekemällä. Jos ei tarvitse kuin pieni nykäisy, olisin tehnyt niin jo aikoja sitten. Oletettavasti tarvitaan merkittävä suunnan ja tärkeysjärjestyksen muutos. Olen aivan varma, että jos luulet löytäneesi pika-avun, siitä ei ole apua sen jonkin saamisessa takaisin.
Minun ainakin oli pakottauduttava tekemään jotakin sellaista, mikä omasta mielestäni oli melko radikaalia. Olin niin "Jumalan työn" lumoissa, että jätin jumalasuhteeni hoitamatta. Voin turvallisin mielin sanoa, että hengellinen työ oli minulle pakkomielle. Luin hengellisiä lehtiä. Kuuntelin eri pastoreiden saarnoja. Katselin tiettyjä kristillisiä ohjelmia. Luin suosikkipastoreideni kirjoja. Kävin parhaissa konferensseissa, joissa puhuttiin seurakuntatyöstä. Tein kaikkea tätä ja vieläkin enemmän - koko ajan.
Seurakunta vei kaikki voimani. Seurakunta oli ensimmäinen. Jumala toinen.
Tai myönnettäköön, että tilanne oli vieläkin pahempi. Jumala oli neljäs tai viides" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 201, 202, Päivä Osakeyhtiö 2009). 

Siunausta!

Ps. "Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne" (1. Kor. 6:20).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti