25.4.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä meijjän Timo Markukselle, sekä Markku ja Markus Huttuselle!
Noustessani Keskiviikkoon oli lämmintä 9.1 astetta. Taivas oli harmaa. Satoikin vettä.
Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 7 km. Mennessäni satoi, hiihdellessä ei. N. 7 astetta lämmintä. Taisin päättää, että päätän hiihtokauteni tänään. 2732.7 km tuli sivakoiduksi näillä lumilla. Kiitän Jumalaa mahdollisuudesta hiihdellä ja liikkua! Net alkavat sitten jalkalenkit - ilman tutuiksi tulleita suksia ja sauvoja. Kävelysauvat saattavat joskus eksyä käsiin.
Takassakin pidettiin tulta.
Sittempä taas maistuikin ruoka - höyrytetty kaali ja uunissa paistettu lohi, ynnä kananmuna. Kahvikin.
Kirjoittelin Huhtikuun SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 19. Lähettelin sen niille, joille se menee s-postilla. Suurimmalle osallehan se niin meneekin. Kävimme Rantalan Jussin kanssa monistamassa paperiversioita sen verran kun menee postin kautta sen haluaville.
Laittelin Rintamapostit kuoriin.
19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla -rukousiltaan. Vein Rintamapostit postiin, sekä osan suoraan lähistön postilaatikoihin. Rukousillassa oli 16 henkeä. Joimme kahvia. Kuuntelimme pastorimme Mika turusen alustuspuheenvuoron. Keskustelimme - naiset omassa- ja miehet omassa ryhmässään aiheesta etukäteen tehtyjen kysymysten pohjalta. Rukoilimme.
Palatessamme kotiin satoi vettä.
Soitin veljelleni heimolle "kotipalkisille."
Iltapalaa ja teetä.
"Jeesuksen todistajana
...me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Apt. 4:20.
Kansankirkkomme, kuten myös vapaiden suuntien seurakunnat pohtivat sitä, miten jumalanpalvelukset saataisiin enemmän kansanläheisiksi. Kirkoissa on yritetty muuttaa liturgiaa ja saada siihen enemmän vuorovaikutusta sekä otetta nykymaailmaan ja sen haasteisiin. Vapaiden suuntien seurakunnissa musiikin nähdään olevan se, jota tarvitaan, ja sen tulisi olla mukaansatempaavaa. Ylistyslauluja pyritään lisäämään tilaisuuksien alkuun. Sanaa kuulemaan saapuu uskollisten uskovien joukko. Mutta missä ovat evankeliumille vieraat ihmiset ja he, jotka kulkevat tämän maailman "likaviemärien" äärellä halukkaina kuulemaan, kuka heitä auttaisi?
Alkuperäinen into seurata Jeesusta?
Länsimaisina Jeesuksen todistajina olemme menettäneet suurelta osin sen alkuperäisen innon, jota äsken uskoon tullut ihminen kokee. Meille on muodostunut Jumalaan uskomisesta ja Jeesuksen seuraamisesta suoritus, joka tehdään seurakuntamme tilaisuuksissa ja joka suunnitellaan tarkasti etukäteen. Luemme Raamattua (ainakin silloin tällöin) ja huomaamme, että Jeesus antoi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan. Olemme kääntäneet tekstin nurinpäin ja luemme sen tänään toivoen, että kaikki maailma tulisi hienoihin kirkkoihimme. Olemme erehtyneet, Jeesus ei puhu kertaakaan kirkkojen rakentamisesta, vaan kertoo ainoastaan, kuinka meidän tulee lähteä kertomaan hyviä uutisia, evankeliumia. Olemmeko kuluttaneet aikamme, voimavaramme ja taloutemme sittenkin toisarvoiseen asiaan, kun ajattelemme iankaikkisia sieluja, joiden puolesta Jeesus on vuodattanut verensä?
Kirkossa vai metsässä?
Kun tapaamme uskonveljiämme ja -sisariamme niissä maissa, joissa Jeesuksen seuraajat kokevat vainoa, heillä useasti ei ole kirkkorakennusta. He kokoontuvat yksityiskodeissa, ullakoilla, kellareissa, metsissä ja vuorilla. Heisän "kirkkonsa" on se paikka, jossa he ovat koolla. He eivät kaiva kukkaroaan uudistaakseen kirkkonsa seinien kauneutta tai hankkiakseen parempia istuimia, jotta voisivat kokea mukavuutta kuunnellessaan Jumalan Sanan julistusta. Heidän kokoontumisensa ovat uskovien yhteyttä Jumalan Sanan äärellä. He kokoontuvat, jotta voisivat vahvistua uskossaan niin, että mahdollisimman selkeästi kertoisivat Jeesuksesta omaisilleen, tutuilleen, viranomaisille jotka heitä vainoavat ja myös vihamiehilleen, jotka vihaavat heitä juuri sen tähden, että he ovat tulleet Jeesuksen todistajiksi..." (Juhani Huotari, Pääkirjoitus, s. 2, Marttyyrien Ääni-lehti, 2/2018).
Siunausta!
Ps. "Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat" (2. Tim. 4:5-8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti