13.8.
Aurinkoista noustessamme uuteen päivään. Viileämmän tuntuista kuin eiliten. Söin vähän aamupalaa ja menin tk:een verikokeisiin. Palattuani jatkoin aamupalaa. Luin Jeremian kirjaa takapihalla. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L meni keräilemään vattuja - hienommin sanottuna vadelmia - tuohon tontin reunamille. Keräilipä myös muitakin marjoja - lillukoitakin - tästä tonttimme (ei tosin meidän) liepeiltä. Niihinhän - nimittäin lillukoiden varsiin - me niin helposti sotkeennumme. Minä työntelin ruohonleikkurilla meidän viheriön - tuo nyt oli aika juhlavasti sanottu - tuosta etupihan puolelta. Siinähän sitä yhden vuokralla-asujan tarpeiksi onkin nurmikkoa riittämiin. Auringossa oli lämmintä - shortseissa ilman paitaa kun nurmikolla liikuskelin - mutta varjossa oli "tosi raikasta".
M-L haki Danielin koulusta meille. Takapihalla juoskentelin kahvia kun tulivat. Daniel tuli sinne myös syömään välipalaansa. Halusi, että sytytetään tulet takapihan laavun tulipaikkaan, että voitaisiin paistaa makkaraa. Niinpä sytytettiin - Daniel sen sytytti. Paistettiin makkaraa ja syötiin tyttärenpojan kanssa laavussa istuskellen. Emilia oli mennyt äiskän kää hammaslääkäriin. Oli hampilääkäri puhunut aikalailla tuhmia lapselle - että sellaisiakin sivistyneitä ihmisiä on tuollaisissakin hommissa.
Tulivat äiti ja tytär hammaslääkäristä meille Danielia hakemaan. Joimme kahvit.
Sahailin tuosta pihanreunamilta joitakin oksia, sekä leppiä ja pajuja pois - M-L:n toivomuksesta. Poltettavaksii kelpaavat karsin liiteriin. Vastankin sain niistä tehtyä.
M-L meni kylälle kauppa-asioille. Minä tein miltei kahden tunnin "kävelynomaisen" lenkin - 12.3 km. Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkin. 1/3 siitä kävelin hiljakseen - ihan tavallista kävelyä. Syystä siitä, että kävelin tien oikeaa reunaa, katsellen olisivatko auton avaimet - jotka ovat kateissa - pudonneet sinne. Ihmettelet varmaan, että onkohan vaariska nyt seonnut ihan lopullisesti, kun tuollaisia haastelee. Todennäköisesti ei kuitenkaan sen enempää kuin aikaisemminkaan. Asialla on sellainen tausta, että muistelen, että olisin laskenut avaimet käsistäni auton katolle siksi aikaa kun teen jotakin hommaa. Aattelimme, että josko siinä tapauksessa olisivat pysyneet kyydissä ja tipahtaneet jonnekin tielle. Ei näkynyt. Onhan niitä esimerkkejä siitä kuinka tavarat ovat pysyneet pitkiäkin matkoja auton katolla ja sitten tippuneet jonnekin. Meijjänkin Teron kamera otti kyytiä kymmeniä kilometrejä ja tipahti sitten tietyssä paikassa pois - Lapissa. Putoamispaikka oli sellaisessa kylässä, jossa oli meille tuttuja ihmisiä, jotka löysivät kameran. Kehityttivät kuvat ja siellähän oli tuttuja ihmisiä - ja kamera löysi omistajansa. Poliisiasemallakin kävin tänään - M-L eilen - mutta ei sielläkään avaimia ollut. Onpahan mielenkiintoista mistä ne eteen tulevat.
Lenkin jälkeen söin - 18.30 maissa.
21 jälkeen olikin sitten jo iltapala hopeateineen vuorossa.
Laitanpa lainausta:
"ANTAMISEN EDUT
Lahjasta on tietenkin aina hyötyä vastaanottajalle, mutta jos lahja annetaan oikealla asenteella, Jumalan taloudenhoidossa antaja hyötyy enemmän kuin saaja. "(Muistakaa) Herran Jeesuksen omat sanat: "Autuaampi on antaa kuin ottaa" (Apt. 20:35). Sanan tutkiminen osoittaa, että antaja hyötyy antamisesta neljällä tärkeällä alueella" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 89).
Siunausta!
Ps. "...Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman..." (Apt. 1:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti