22.8.
Tänäänkin sitä on riittänyt - sinistä taivasta ja auringonpaistetta.. Lämpöäkään ei ole puuttunut. Noustuamme lauantaihin söimme aamupalaa ja joimme kahvia - net oli taas mukava kiikuttaa takapihan puolelle ja syödä eväänsä siellä. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Söimme.
13 jälkeen lähdimme liikenteeseen. Jätin M-L:n "Terhien" - ts. Kuzminien - kohdalle, josta hän lähti Terhi-Marjan, Emilian ja Danielin kyydissä "Timoille" vattuun - eli vadelmia keräilemään. Minä ajelin lapsensiunaustilaisuuteen - Tanjalle ja Akille - 14:ksi. Osuutenani oli siellä pitää pieni puhe ja johtaa pienen miehenalun - Jumalan lahjan tälle perheelle - Onni Benjaminin siunaushetki. Muutakin hyvää ohjelmaa oli - ja oikein hyvät tarjoilut. Oli kaikinpuolin lämminhenkinen, kodikas, juhlahetki. Tietenkin - tällainen kuin olen kuin olen - jaoin ennen lähtöäni paikallaolleille vihkosia: Jumalalla on sinulle asiaa - tietenkin luvan perästä. Siunausta koko perheelle! Oli etuoikeus olla mukana juhlassa!
Ajelin suoraan lapsensiunaustilaisuudesta "Timoille" - tai tarkasti ottaen sinne, missä olivat keräämässä vattuja. Suunnilleen ajattelin paikan, jossa voisivat olla - kävelimme nimittäin sillä suunnalla edellisellä käynnillä. Pia, Milena ja Daniel tulivat jo kävellen vastaani kotiin päin marjapaikasta. M-L, Teerhi-Marja, Emilia ja Timo olivat vattupuskissa keräilemässä auringonpaahteessa. Vaihdoin juhlavaatteet toisiin ja ennätin puolisen litraa kerätä ennen kuin lähdimme pois. Menimme Timolle. Siellä söimme makkaroita, salaattia, piirakkaa, jätskiä ja kahvia - ainakin. Poislähtiessä katseltiin paikkaa johon nousee puuliiteri. Siinä on jo perustukset valmiina - pian on varmaan koko liiterikin valmiina. Timo näkyy olevan aika aikaansaapa mies. Samaa kyllä sanoisin Terhi-Marjasta ja Terostakin - eivätkä jää jälkeen heidän puolisonsakaan. Totta mikä totta. Terhi-Marja ja Emilia lähtivät vähän ennen meitä. Daniel tuli mein kyydissä.
Palattuamme kotiin laitoin lenkkitossut jalkaan. En olekaan vielä tällä viikolla niin tehnyt tuon toisessa jalassa olevan haavan ja turvotuksen takia. M-L on hoitanut sitä niin hyvin, että päätin lähteä kokeilemaan, miltä se tuntuu, vaikka siinä vielä on side. Kävin urheilukentällä 6.8 km "juoksunjakävelynsekaisella" lenkillä. Hyvin se onnistui. Huomennahan sen näkee, miltä jalka tuntuu. Sää oli lämmin ja aaurinkoinen. Vähän alkoivat jo varjot olla kentällä. 20.30 tulin kotiin
Kävin saunan löylyissä. Takapihalla oli mukava vilvoitella.
Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.
Lainailu jatkuu:
"ANTAMISEN TAPA
Paavali kirjoitti kolmannella lähetysmatkallaan korinttilaisille tulevasta keräyksestä vainotuille Jerusalemin uskoville. "Kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne" (1. Kor. 16:2). Nämä sanat toimivat käytännöllisinä antamista koskevina ohjeina" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 94).
Siunausta!
Ps. "Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen" (2. Tess. 3:1,2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti