3.8.
Nousimme aurinkoiseen päivään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa takapihalla.
Emilia ja Daniel polkaisivat pyörillä meille - äiti ja isä kun menivät töihin.
M-L luki hartauskirjasta paikan takapihan "huvimajassa". Rukoilimme samassa paikassa - Emilia oli koko ajan mukana myös.
Timo tuli kaikkien lapsiensa kanssa meille - toivat Miron ja Milenan iso-siskon. Milena on oikea ilopilleri - kyllä kaikki toisetkin lapset. Joimme kahvia.
Miro, Emilia ja varsinkin Daniel posottelivat pienellä mopolla pihassa ympyrää. Timo, Miro ja Milena lähtivät takaisin kotiin.
Eilen viettivät serkukset perheineen serkkutapaamista Kangasniemen mummolassa - eli siellä minunkin kotitanhuvillani. Meidän, Heimon ja Pirjon lapset olivat siellä perheineen - eli paikalla olivat isommat serkut ja pienemmät serkut. Päivä oli ollut mukava. Hyvä, että sellaisia kokoontumisia järjestetään.
Kävin tapaamassa yhtä seurakuntamme iäkästä henkilöä.
Terhi-Marja kävi töistä tultuaan lasten kanssa kylällä - vilkuttelivat iloisesti kun siellä ohitse toisistamme ajelimme.
Emilia jäi meille serkkutyttönsä kanssa. Leipoivat hyviä muffinseja. Kävivät myös saunassa.
Kävin 12.3 km "kävelynomaisella" lenkillä - "Voimalaitokswen lenkin" taapertelin, n. 7.20 min/km-vauhtia. Palattuani 20 jälkeen lenkiltä kävin saunassa - siellä oli vielä sopivasti hikoilulöylyä tyttöjen jäljeltä.
Emilia oli mennyt kotriin lenkkini aikana - toinenkin serkkutyttö meni myöhemmin illalla yökylään ystävälleen.
M-L putsasi "kotiin kävelleitä" mustikoita takapihalla koivun alla. Söimme iltapalaa.
Tervetuloa "Ilta pimenee..." NUOTIOILTAAN Saarijärven torille, to. 6.8. klo 18! Tuossa blogijutun oikealla puolella on illasta tarkemmin.
Sydämelliset onnittelut vielä tässäkin Leppäjärven Reinolle, tänään olevan syntymäpäivän johdosta! Samoin Rantatalon Kallelle muutaman päivän takaisen syntymäpäivän johdosta!
Joitakin asioita "meni eteenpäin" tänään taas - ajatellen aiemmin puheena ollutta nuotioiltaa. Hitaastihan ne minulta asiat etenevät - ts. Rukoilen päivittäin asian puolesta ja "rakentelen" edessä olevaa asiaa vähänkerrassaan - ja uskon, että "asiat ovat hoituneet" siihen mennessä kun on tarviskin.
Jatko aikaisempiin lainauksiin:
"Terveen herran pelon kautta
Sananlaskuissa 16:6 sanotaan: "Herran pelko pitää loitolla pahasta." "Terve Herran pelko" ei tarkoita sitä, että näemme Jumalan pahantahtoisena tyrannina, joka vain odottaa tilaisuutta saadakseen rangaista meitä. Sen sijaan näemme Hänet rakastavana Isänämme, joka äärettömässä rakkaudessaan kurittaa lapsiaan heidän parhaakseen. "Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään" (Hepr. 12:10).
Jaoin kerran hotellihuoneen erään henkilön kanssa ollessani liikematkalla. Kun olimme lähdössä, hän sujautti taskuunsa hotellihuoneesta juomalasin ja lähti ulos. Minut valtasi yhtäkkiä suunnaton Herran pelko. Tunnetta on vaikea selittää. Lähimmän kuvauksen siitä olen löytänyt Danielin kirjasta 5:6, jossa kerrotaan Babylonian kuninkaan reaktiosta, kun hän näki käden kirjoittavan seinään: "Silloin hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä. Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat."
Polveni tärisivät, kun ajattelin Heprealaiskirjeen jaetta 12:11: "Kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta." Kuritus tekee kipeää! Kun tiedän vaihtoehdot, mieluummin "pääsen osalliseksi hänen pyhyydestään" ja olen kuuliainen Hänen sanalleen kuin teen tietoisen päätöksen, jonka vuoksi rakastavan Isäni täytyisi kurittaa minua. Olin äärimmäisen helpottunut, kun tämä henkilö palautti lasin, kun olin hartaasti pyytänyt häntä tekemään niin!" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 80-81).
Siunausta!
Ps. "Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne" (Neh. 8:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti