4.8.
Olipahan taivas sininen kun nousimme. Aamupalaansa ja -kahviansa oli mukava syödä ja juoda takapihalla. Siellä luin myös Jremian kirjaa. Marja-Leena luki sisällä paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille.
Kävin 11 alkaneessa Päivärukoushetkessä helluntairukoushuoneella - 6 rukoilijaa. Palatessani kävin kaupassa.
Mummi ja Emilia menivät kylälle kauppa-asioille. Daniel ja minä jytysimme sohvalla - net kun pojat kaipaavat sellaista välillä. Sitten menimme ulos aurinkoon katselemaan "pieniä rankoja" tuosta läheltä - pitäisi karsia siitä loput ja tuoda ne kaikki pihaan pätkittäviksi. Teimme myös tulet takapihan laavun tulipaikkaan. Laitoimme valmiiksi muurinpohjan takapihalle letunpaistoa odottelemaan - tällä kertaa kaasulla kuumennettavaksi.
Kun naiset tulivat kylältä, lähdimme heti Emilian ja Danielin kanssa sinne takaisin, sillä mummi ja Emilia olivat löytäneet yhden 6.1 l nuotiokahvipannun Agri-Marketista. Kävimme sen ostamassa.
Palattuamme kylältä oli mummi jo paistamassa lettuja - "koetaikinaa" torstain letunpaistoa varten. Silloinhan paistetaan vähän enemmän lettuja Saarijärven torilla. Ks. tuosta ns. blogijutun vierestä. Tervetuloa silloin torille! Denis tuli töistä tullessaan hakemaan lapsiaan kotiin. Daniel oli aloitellut töitä - saksilla katkoi "lubiineja", etteivät leviäisi. Söimme takapihalla auringossa lettuja ja joimme kahvia porukalla.
Menin "kävelynomaisella" 11.4 km lenkillä. Ensin menin omilla jaloillani kylälle, urheilukentälle - 4.5 km, n. 8 min/km. Sitten siellä 6 km, 1 km jaksoissa, km-ajat olivat tuollaista 6.55., 6.22., 6.17., 5.50., 6.10., 5.45. Väleissä vähän venyttelin. Aurinko paistoi lämpöisesti. Samaan aikaan kuin minäkin, tulivat kentälle Terhi-Marja, Emilia ja Daniel - toivat Danielin jalkapalloharjoituksiin. Emilian kanssa venyttelimme ja hänkin vähän hölkötteli ja ottipa kilpakävelyaskeliakin. T-M:kin taisi kierroksen kiertää verkalleen. Tulin heidän kyydissään tuohon lähelle, josta käpöttelin 700 m kotiin. M-L oli takapihan koivun alla putsaamassa mustikoita - oli niitä käynyt läheltä keräämässä.
Iltapalaa.
Lainaus jatkuu:
"Omaisuuden menetyksen kautta
Uskon, että taivaallinen Isämme ei anna meidän pitää mitään, minkä olemme saaneet haltuumme epärehellisin keinoin. Sananlaskuissa 13:11 sanotaan: "Tyhjällä (petoksella, engl. käännös) saatu tavara vähenee."
Linda osti neljä atsaleaa, mutta myyjä veloitti häntä vain yhdestä. Linda huomasi sen, mutta lähti kaupasta maksamatta kolmea muuta. Hän kertoi myöhemmin kolmen muun kukan kuolleen epätavallisen nopeasti.
Mieti asiaa hetki: Jos sinulla on lapsia ja lapsesi varastaa jotakin, annatko lapsesi pitää varastamansa? Tietenkään et. Vaadit varastetun tavaran palauttamista, koska lapsen luonne turmeltuisi, jos hän saisi pitää sen. Et vaadi häntä ainoastaan palauttamaan sen, vaan luultavasti haluat kokemuksen olevan sellainen, että siitä jäisi pysyvä muisto. Saatat vaikkapa pyytää lasta tunnustamaan varkauden kaupan omistajalle ja pyytämään häneltä anteeksi. Kun taivaallinen Isämme kurittaa meitä rakkaudessaan, se tapahtuu yleensä tavalla, jota emme unohda" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 81).
Siunausta!
Ps. "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun ... Minä tulen pian; pidä, mitä sinullaon, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi" (Ilm. 2:10, 3:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti