17.8.
Nythän se vasta kesä alkoikin - sininen taivas ja auringonpaiste. Marja-Leena - joka nousi ennen minua - sanoi olleen aamulla aikakin lailla sumua, kun meni Emiliaa ja Danielia kouluun laittamaan. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Jeremian kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L alkoi peseskellä mattoja - painepesurilla. Minä menin tuonne aika lähellä olevaan rankapaikkaan. Karsiskelin ja heittelin kasaan. Koettaessani lyödä yhtä paksua haaraa yhdestä puusta poikki, siirtyikin jännityksellä oleva puu pois kohdaltaan ja vetäisin kovalla voimalla nahkasaappaaseen. Siihen osui vesurin kärki - ja reikähän siihen tuli. Ison varpaan nivelen aivan takapuolelle, jalan sivulle, sattui aikalailla. Ajattelin kuitenkin, että ei se varmaan jalkaan asti osunut. Denis tuli käymään ennen 11.30 siellä - kun oli taukoa töistä. Sanoi hakevansa Danielin koulusta ja menevänsä hänen kanssaan mustikkaan. Minäkin lähdin kotiin lähteäkseni heidän kanssaan mustikoita hakemaan.
Kun kotona heitin kengät jalasta, huomasin sukan olevan veressä. Jalassa olikin aika syvä haava. M-L laittoi siihen siteen. Söin.
Heti 12 jälkeen tulivat Denis ja Daniel. Ajelimme mustikkapaikkaan. Turverekka oli tukkinut sivutien kun purki lastiaan. Kiersimme toiselta kautta marjapaikkaan. Danielilla oli sellainen pieni lasten poimuri - sammakon näköinen, jonka suusta marjat menivät poimuriin. Hyvin poika keräsi mustikoita - olisiko pari ja puoli litraa. Enpä minäkään ämpäriä täyteen saanut - Denis vetäisi samassa ajassa kaksi ämpärillistä. Ei oltu kauaa aikaa, kuin Deniksen piti mennä jatkamaan töitä. Danielilta ostin mustikata vitosella - sellauisen hinnan laittoi. Joimme meillä kahvit marjasta tultuamme. Daniel jäikin meille. M-L oli hakenut Emilian 13 koulusta meille. Laittoi uuden siteen minun jalkaan. Oli tullut kipeäksi nivelen kohdalta varvas ja turvoksissa. Pidin kylmää käärettä siinä.
M-L jatkoi mattojen pesua. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. Menivät lapsikuoronharjoituksiin. Sen jälkeen saapuivat meille mustikoita puhdistamaan. Denis, Terhi-Marja ja M-L siinä hommassa olivat takapihalla. Aurinko paistoi. Laitoin takapihan laavun tulipaikkaan tulen ja paistelin makkaroita, joita porukalla söimme leivän ja maidon kanssa. Mukavan lämmin sää.
Lainausta:
"Luonteemme kehittyy
Taivaallinen Isämme haluaa lastensa muuttuvan Poikansa kaltaisiksi. Kristuksen luonto on epäitsekäs. Valitettavasti ihmisluonto on itsekäs. Eräs tärkeimmistä tavoista, joilla muutumme Kristuksen kaltaisiksi, on se, että otamme antamisen tavaksi. Joku on sanonut: "Kymmenykset eivät ole Jumalan tapa kerätä rahaa; se on Jumalan tapa kasvattaa meitä Poikansa kaltaisuuteen." Hän tietää, että jotta meistä voisi tulla niitä ihmisiä, joiksi Hän on meidät tarkoittanut, meidän täytyy oppia jakamaan omastamme. Jos emme sitä tee, meille sisäänrakennettu itsekkyys kasvaa ja alkaa hallita meitä.
"Ääriesimerkki on Howard Hughes. Nuoruudessaan Hughes eli huoletonta elämää, rakasti juhlimista ja kauniita naisia eikä mielellään antanut omastaan. Kun hän vanhempana peri suuren omaisuuden, hän muuttui yhä tarkemmaksi rahoistaan. Hän antoi vaurautensa muodostua yhä korkeammaksi muuriksi itsensä ja muiden välille. Viimeisinä vuosinaan hän eli omissa oloissaan erakkona, jonka elämä keskittyi bakteerien ja ihmisten välttelyyn."
George Müller oli täysi vastakohta Hughesille. Myös Müller peri suuren omaisuuden, mutta toisin kuin Hughes, hän otti elämäntavakseen anteliaisuuden ja jakamisen. Hän omistautui palvelemaan muita heidän tarpeissaan. Jakamisesta syntyy todellista elämää. Se on tehokkain vastalääke ihmisen ahneuteen. "Kehota heitä ... jakamaan anteliaasti omastaan muille ... niin että voittavat omakseen todellisen elämän" (1. Tim. 6:18-19).
(Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 89-90).
Siunausta!
Ps."Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki" (Ps. 51:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti