11.11.
Harmaa, kostea sää. +3-4 astetta. Nousin hyvissä ajoin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Habakukin kirjaa.
Ajelin Höytiälle. Hyvä oli autossa esirukoilla ja kiitellä. Mironkin vielä näin kotona. Oli juuri lähdössä polkaisemaan pyörällä koulukyytiin. Kuusenoksakasan viereen astelin sirkkelöimään niitä polttopuiksi. Net ovat kuumaa tulipuuta. Isojen kuusien oksia. Niitä - isoja kuusia - on talon ympäristössä palajon. Puoleenpäivään mennessä olivat oksat "silputtu". Sittenpä olikin aika astua - ja istua - ruokapöytään Pian ja Milenan kanssa. Timo oli töissä. Ruoka oli hyvää - sellaista jos söisi, niin kyllä sokerioarvotkin pysyisivät hyvinä. Kahvin kanssa tuli kuitenkin otetuksi sellaista, mikä nostaa niitä arvoja. Milena se on aika ilopilleri tytökseen.
Ajelin kotiin. Satoi - niin kuin menomatkallakin. Otin Danielin - heiltä - ja Marja-Leenan - pyörineen - kyytiin ohi mennessäni.
Sytyttelin takkaan tulen.
M-L haki Emilian 14 maissa koulusta meille.
Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. Danielin vei parturiin. Kohta tulikin M-L:n puhelimeen kuva pojasta, jolla oli uusi tukka - sellainen kuin Daniel halusi. Terkoin laittoi Eeliksestä kuvan - taisi olla samantyylisesti leikatut hiukset kuin Danielillakin. Taitaa olla jalkapalloilijoiden tukka.
Minäkin kävin parturissa - meidän pesuhuoneessa M-L leikkasi minulle - jos ei nyt ihan jalkapalloilijan hiuksia, niin jalkapallon näköisen pään.
18.30: ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Minulla oli siellä ensin palaveri Toikkasen Pentin kanssa hänen sukulaisensa hautajaisista - jonka menen siunaamaan. M-L kävi kaupassa sillä aikaa. Rukousilta alkoi klo 19. Sen johteli Parkkosen Hannu. 10 rukoilijaa.
Palattuamme rukousillasta lähdin pimeälle urheilukentälle hiljaiselle, "kävelynomaiselle" 10 km iltalenkille - sellaiselle "sokeritasapainolenkille". Palasin lenkiltä 22.25.
Iltapalaa.
Jatkoa edellispäivien lainailuihin:
"ELINTASO - Miten meidän pitäisi elää?
Sain kutsun erään tärkeän tapahtuman vuosijuhlaan: oli kulunut kaksi vuotta siitä, kun Hitchcockit olivat saaneet kaikki velkansa maksettua. He olivat edelleen aivan yhtä kiitollisia uudesta vapaudestaan, ja mikä tärkeämpää, heidän avioliittonsa oli vahvistunut. Vaikka he olivat joutuneet näkemään asian eteen paljon vaivaa ja olleet monta kertaa vähällä luovuttaa, oli avioliiton pelastamisen mahdollisuus ollut heille tärkeämpi. He pysyivät lujina ja saavuttivat tavoitteensa.
__________________________________
Käytä ajallisia asioita nykyhetkesi tarpeisiin,
mutta pidä iankaikkisia asioita tavoitteidesi kohteina.
TUOMAS KEMPILÄINEN
_______________________________________
Allenilla ja Jeanilla oli edessään uusi haaste, sillä heidän tulonsa olivat nyt menoja suuremmat. Miten heidän tulisi käyttää ylimääräiset rahat? Heillä oli suuria päätöksiä tehtävänään. Pitäisikö heidän muuttaa isompaan asuntoon vai jäädä nykyiseen? Pitäisikö heidän ostaa uusi auto? Pitäisikö heidän nostaa elintasoaan vai jatkaa säästämistä ja alkaa antaa enemmän?
Raamattu ei sanele, että kaikkien pitäisi elää jonkin tietyn elintason mukaan. Raamatussa on kuitenkin eräitä periaatteita, jotka on hyvä ottaa huomioon" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 165-166).
Siunausta!
Ps. "Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen - - Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden - - minun maljani on ylitsevuotavainen" (Ps. 23: 2-3, 5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti