26.11.
Lumet olivat saaneet kyydin - sulaneet. Noustessamme + 1 ja risat lämmintä. Lämpeni hieman päivän mittaan, kunnes illalla palasi aamuiseen. Kosteaa. Söimme aamupalaa ja joimem kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta - siitä samasta ja hyvästä - kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Met olemma tällaisia vanhanajan uskovaisia, että luemme vielä päivittäin oikein hartauskirjaa. Mitähän varten Jumala on vaikuttanut tahtomista ja tekemistä monien omiensa sydämissä, että he ovat kirjoittaneet hartauskirjoja - tai heidän kirjoituksistaan on tehty hartauskirjoja? Uskomme, että Jumala voi siunata tälläkin tavalla eläviä uskossa olijoita - jotka välillä tuntevat olonsa "olioiksi", jotka voivat olla toisille "ilmaa" vain, tai ainakin tuntevat olevansa kuin "nahkaleili savussa". Tuo viimeinen ilmaisu löytyy Sanastakin. Mutta, ihan oikeesti, Jumala voi käyttää monenlaisia uskovaisia - hiljaisia, kovaäänisiä, karismaattisia, vähemmän karismaattisia, hiljaa rukoilevia, ääneen rukoilijoita, Siksipä emme julistuksellamme, käyttäytymisellämme, puheillamme, saatakaan "toisenlaisia" ihmisiä "kutistumaan" entistä pienemmiksi, koskapa he ovat Jumalan ihmisiä, joiden kautta - ja joissa - Hän itse tekee työtään. Oletkohan tullut jo toteamaan sen totuuden ja lainalaisuuden, että voitelu ja karismaattisuus eivät ole ollenkaan kiinni mistään ulkonaisesta asiasta - kuin esim. esiintymisestä. "Elävyys" ei välttämättä aina ole Jumalan antaman voitelun kautta tulevaa, vaan ihan luontainen, inhimillinen, jopa lihallinen kyky. Pyhä Henki voidelkoon meitä kaikenlaisia, sillä jos jotakin, niin sitä me tarvitsemme. Ei ole koskaan varaa asettua kenenkään yläpuolelle. Sieltä alas pääsee vain parannuksenteon kautta. Parannuksenteko on valtavan hieno Jumalan lahja meille - meille, jotka tarvitsemme tätä lahjaa, Jumalan kädenojennusta, jatkuvasti. Parannuksenteko ei ole negatiivinen, vaan todella positiivinen asia. Ja kaikki kansa sanoo: Kiitos, Jeesus!
Ajelin yhteen paikkaan sen ihmisen kotiin, joka eilen soitti lukeneensa sen "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosen. Juttelimme yhdessä kahdestaan. Hän avasi sydämensä Jeesukselle ja otti Hänet vastaan omaan elämäänsä - ikääntynyt ihminen. Sain rukoilla hänen puolestaan ja julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Kylätyön hedelmää taivaan aittoihin. Ylistys Herralle!
Palasin kotiin Halpa-Hallin kautta. M-L valmisteli tarjoiluja illan tilaisuuteen ja ruokaa. Pian söimmekin hyviä kotona tehtyjä lihapullia, salaattia ja höyryttämällä kypsennettyä naurista, tuikkujen ja kynttilän tuikkiessa.
Tänään on ollut "haku päällä" sen suhteen mitä puhun illan kokouksessa - tosin jo aikaisemmin on perusasia siitä "noussut mieleen", "laskeutunut sydämelle".
Kannettuamme M-L:n "tarjoilutykötarpeet" autoon, lähdimme 17.30. M-L:n kanssa ajelemaan Hännilän koulua kohti. Siellä oli klo 18.30. "On Yksi Nimi ylitse muiden...", KYLÄILTA. Johtelin illan. Lauloimme muutamaan otteeseen yhteislauluja "Herätyslauluja" -vihkosista, Rautasen Jussin säestäessä kosketinsoittimella. Jussi johdatteli alkurukoukseen. Lauluryhmänä lauloimme myös muutamaan otteeseen - siinä lauloivat Lampisen Seija, Kaleniuksen Raija, Rautasen Jussi ja minä. Jussi ja Pietilän Tuulikki - kitaralla - säestivät. Henkilökohtaiset - hyvät - todistuspuheenvuorot käyttivät Pietilän Paavo, Lahtelan Satu ja Samuli. Puhuin lopuksi ja johdin rukoukseen. Oli aika avointa puhua. Rukoukseni jatkoksi johtivat Lahtelan Samuli ja Satu rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Illan lopuksi kävimme nauttimaan M-L:n kattaman kahvipöydän antimista. Kupposten ääressä tuntui olevan vapaan tuntuista keskustelua. Mieleen jäi maku hyvähenkisestä herätyskokouksesta. Pyydettiin tulemaan ja pitämään tilaisuuksia uudelleen. Met kyllä tiettenkin tulemma. Illassa oli 15 henkeä.
Kiitos kaikille tämän iltaisessa kyläkokouksessa vastuissa olevalle! Kannattaa tehdä työtä Herralle - palvella Häntä iloiten!
Jatkamme kylätyötä. Muistakaamme sitä rukouksin - myös niitä omia "rukouskyliämme" voimistuvin rukouksin!
Ajeltuamme Hännilästä kotiin otimme vielä karjalanpiirakoita ja termoksesta kahvia. No, kahvia nyt vain minä, jolla ei taida olla rajoja sen suhteen.
Josko sitä lainailisi taas:
"ONKO RAHA PAHA ASIA?
Raha ei itsessään ole hyvä eikä paha asia. Sitä voidaan käyttää hyvän tekemiseen, kuten lähetystyön tukemiseen tai sairaaloiden rakentamiseen. Sitä voidaan käyttää myös pahaan, kuten huumekaupan pyörittämiseen tai pornoteollisuuteen.
Lue huolellisesti 1. Tim. 6:10: "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." Raamattu ei tuomitse rahaa itseään, vaan sen väärinkäytön ja väärän suhtautumisen siihen. Lisäksi erityisesti Vanhassa testamentissa monet hurskaista ihmisistä olivat vaurasta väkeä. Job, Aabraham ja Daavid olivat kaikki rikkaita, mutta silti he eivät antaneet rikkautensa olla haitaksi suhteessaan Herraan.
Raamatussa kuitenkin varoitetaan, että rikkaus voi tuhota hedelmällisen hengellisen elämän. "Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi" (Matt. 13:22).
Rikkaiden on myös helppo kääntää selkänsä Jumalalle. "Minä vien heidät nyt siihen maahan, jonka lupasin heille heidän esi-isilleen antamallani valalla, maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Kun he ovat syöneet itsensä kylläisiksi ja lihaviksi, he kääntyvät vieraiden jumalien puoleen ja alkavat palvella niitä. Minua he halveksivat, minun liittoni he rikkovat" (5. Moos. 31:20).
Joku on joskus todennut: "Sadasta ihmisestä, jotka ovat köyhiä ja elävät lähellä Kristusta, vain yksi voi rikastua ja säilyttää läheisen suhteen Häneen." Ihmisluonnolle on ominaista turvautua herraan silloin, kun vain Hän voi antaa mitä tarvitsemme. Rikastuttuaan ihmiset pitävät Herraa usein itsestäänselvyytenä, koska he eivät enää ajattele olevansa Hänestä niin riippuvaisia" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 177-178).
Siunausta!
Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti