20.11.
Harmautta tässäkin päivässä - mutta myöskin märkää valkeutta. Lumiräntää sateli - ja oli sadellut - niin että olisi tullut mukavannäköisiä musta-valkoisia valokuvia. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kappaleen. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävimme kylällä asioilla. M-L mm. haki uudet silmälasit, jotka olivat valmiit, yms.
Palattuamme kotiin kylältä sytyttelin takkaan tulen. Laitoin kirjoittamiani "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosia kauniisiin joulupusseihin - pussit löysin Halpa-Hallista.
Lunta sateli kun ajelin Jyväskylään. Puut olivat lumiset. Menin ensin Keskussairaalaan - siellä olin ennen 16 - Paavoa katsomaan. Juttelimme ja rukoilimme. Annoin huoneessa oleville miehille "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkoset. Samalla osastolla oli Paavo, jossa minäkin muutaman kuukauden "makkuilin" 2010.
Sairaalalta ajelin Sepänkeskukseen - no, ennen sitä kävin kun oli aikaa vieressä olevassa paikassa syömässä hampparin. Sinne jäi yksi "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkonen. Sepänkeskuksessa alkoi klo 18 Jyväskylän Kenttäurheilijoiden (JKU) Aikuisurheilijoiden palkitsemis- ja pikkujoulutilaisuus. Tervehdyspuheen jälkeen lauloimme joululaulun, jonka jälkeen oli ruokailu. Sen jälkeen oli juhlapuhe ja palkitsemiset. Ojennettiinhan siellä minullekin diplomi vuoden 2015 aikana tulleista "saavutuksista": Mm. Keski-Suomen piirinmestaruuksia 2 kpl, Suomen mestaruuksia 1 kpl, Suomen mestaruushopeaa 1 kpl, TUL:n mestaruuksia 1 kpl, Perinneurheiluliiton mestaruuksia 2 kpl. Kahvitarjoilun jälkeen käytin pienen pyytämäni puheenvuoron ja jaoin pöytiin jokaiselle paikallaolijalle pikkujoululahjan - ts. siihen kauniiseen joulupussiin laittamani "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkoset. Se oli iloinen ohjelmanumero. Ajatus siitä, että antaisin kaikille tuon vihkosen syntyi jo jonkin aikaa sitten. Kun Jumala tuon ajatuksen sisimpääni laski ajattelin ensin, että mitenkähän se mahdollistuu. Kuitenkin halusin rukoilla asian puolesta - ja yhdessäkin M-L:n kanssa tänäänkin rukoiltiin - että Jumala siinä asiassa johdattaisi. Niin hän johdatteli. Tuli ajatus laittaa ne punaisiin joulupusseihin, joissa oli kaunis jouluinen kuva. Uskossa vain etenin ja lopulta sitten tänä iltana kävelin pakettini kanssa sisälle mainittuun tilaisuuteen - ja niin Jumala järjesti kaiken. Iloitsen siitä. Uskon, että se oli tärkein syy minun olla siellä mukana tänä iltana. En ole rohkea itsessäni. Jännitän tällaisia tilanteita. Kuitenkin haluan luottaa Jumalaan ja olla hänen asiallaan. Voima ja mahdollisuudet tulevat Häneltä. En voi kehuskella millään - mennä vain eteenpäin ja erilaisiin tilanteisiin Pyhän Hengen johdatuksessa. Parin puheenvuoron jälkeen lähdin kotia kohti. Pikkujouluisessa tapahtumassa alkoi vasta "tunnelma kohota". Neljän hengen pöydässäni sattui istumaan mm. Johanna Herlevi - nainen, joka ajaa kilpaa isoilla traktoreilla vetokilpailuissa, niin kuin isänsä ja veljensäkin. Hänen nimellään varmaan löytyy netistä "kovannäköistä meininkiä" ison traktorin pukilla. Paluumatkalla satoi vettä.
Selvittyäni Saarijärvelle, kävin vielä hakemassa Rantalan Jussilta hänen monistamiaan kutsuja ja ilmoituksia to. 26.11. klo 18.30. Hännilän koululla olevaa KYLÄILTAA varten.
Tultuani kotiin söin iltapalaa ja join teetä.
Sellaisia juttuja mm. on sisältynyt eläkeläisvaarin päivään tänään.
Hyväksi lopuksi tältä paikalta, lainailua:
"Jos ansaitsisin enemmän...
Oletko joskus ajatellut, että jos sinulla vain olisi parempi työ tai enemmän rahaa, voisit tehdä suuria asioita Herralle?
Ennen gladiaattoritaisteluiden alkua kaikki seisoivat äänettömästi odottaen keisaria saapuvaksi. Kilpailu alkoi vasta, kun hän oli paikalla. Kun keisari saapui, häntä tervehdittiin korviahuumaavalla huudolla: Terve, keisari!" Hänellä oli enemmän valtaa, mainetta ja rahaa kuin kenelläkään muulla tuona aikana. Häntä palvottiin kuin Jumalaa.
Toisaalla Roomassa eli toinen mies hyvin erilaisissa oloissa. Hän eli kahlehdittuna ja vartioituna vankilassa, ja hän käytti aikansa rukoillen ja kirjoittaen kirjeitä ystävilleen. Hänen nimensä oli Paavali.
Toinen miehistä asui ylellisesti palatsissa. Toinen asui kurjassa sellissä. Toinen oli äärettömän rikas. Toinen ei omistanut juuri mitään. Toinen oli kaikkien huomion keskipisteenä. Toinen eli lähes unohdettuna. Lähes 2000 vuotta myöhemmin ihmiset eri puolilla maailmaa tietävät, kumman miehen elämällä oli iankaikkisuuden kannalta suurempi merkitys.
Sillä, että voimme olla Kristuksen käytössä merkittävällä tavalla, ei ole mitään tekemistä arvostetun aseman tai suurten rikkauksien kanssa. Siinä tärkeää on vain halukkuutemme antaa Kristuksen tulla elämämme Herraksi" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 170-171).
Siunausta!
Ps. "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten" (3. Moos. 19:9-10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti