8.11.
Hyvää Isänpäivää kaikille isille - nuorille, keski-ikäisille ja enemmän vuosia omistaville! Siunausta "ethen käsin" jokaiselle! Onhan se aika "vaativa laji" olla isä, iskä, isi - meikäläisen äijän suussa tuo ensimmäinen vaihtoehto sujuu parhaiten sanottavaksi. Eihän sitä suomalainen aikuinen mies löpertelemään (humor).
Raamattukin puhuu paljon isistä. Tärkein heistä on taivaallinen Isä - taivaan Isä. Hänen lapsiaan ovat kaikki uudestisyntyneet - ylhäältä syntyneet. Hän on rakastava Isä, valkeuksien isä. Hän on täysin oikeudenmukainen ja hyvä Isä. Rakkaudessaan - mutta myös pyhyydessään ja vanhurskaudessaan - Hän lähetti - antoi - meille Jeesuksen Pelastajaksi, mutta myöskin esikuvaksi. Pääpaino on kuitenkin sanassa Pelastajaksi.
Raamattu puhuu myöskin Israelin kansan kantaisistä - joista tunnemme esimerkiksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakodin. Näillä isillä on suuri merkitys Jumalan valmistamassa pelastussuunnitelmassa.
Raamattu puhuu lisäksi hengellisistä isistä, jotka kykenevät ohjaamaan nuorempia uskovia ja olemaan esikuvia toisille ihmisille.
Edelleen löydämme Raamatusta isän, jota Jumalan Sana nimittää valheen isäksi - hän on sielunvihollinen, saatana. Hänestä johtuu, että tarvitsemme pelastusta ja Pelastajaa.
Jumalan Sana puhuu myös meistä tavallisista isistä - ja meille tavallisille isille. Paras ohjekirja isillekin on Raamattu. Raamatun opetuksia voi opettaa sellaisinaan noudatettavaksi rohkeasti - kaikki tulkintamme siitä eivät ole aina yhtä vakavasti otettavia. On hyvä tuntea Raamattunsa. Menetämme paljon, jos Raamattu jää meille vieraaksi kirjaksi. Lue päivittäin Raamattua - ei vain jotenkin ulkokohtaisesti, vaan omistettavaksi elämääsi. Näin voimme olla siunaukseksi toisillekin.
Jos ei osamme isinä olekaan helppo voimme kuitenkin luottaa siihen, että taivaallinen Isämme, Herramme Jeesus ja Pyhä Henki antavat meille täyden tukensa tässä tehtävässämme - ja onhan se vastuullinen tehtävä, mutta sisältää se paljon iloakin. Ja muista: Jumala on armollinen. Epäonnistuneille isillekin - ja niitähän me kaikki jossain määrin olemme - on varattuna suurin lohdutus silloinkin kun olemme heikoimmillamme. Silloinhan sitä lohdutusta eniten tarvitaankin kun olemme epäonnistuneita. Pyhä Henki - Jumalan Henki, Jeesuksen henki - on erikoisosaaja tällä alueella. Turvautukaamme aina Jumalaan!
Heräillessäni kosteaan Isänpäivän aamuun oli Marja-Leena jo täyttelemässä ja koristelemassa täytekakkua ja tekemässä valmisteluja päivän tarjoiluille. Kohtapa sitä sitten sain halausten kera pienen isänpäivälahjakassin, jossa oli sisällä kaikkea mukavaa - ei kuitenkaan kallista. Tummanpunaiset isänpäiväruusut sain vaimoltani jo loppuviikosta - ne ovat juhlistaneet keittiön pöydällä elämäämme. Sydämellinen kiitos!
10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - taisi olla ainaskin 12 rukoilemassa.
11 alkoi yläkerrassa kokous - joka oli nimetty lähetyskokoukseksi. Rautasaaren Vesa johteli. Heti alussa Vesa puhui kyllä niin hyviä sanoja, että Pyhä Henki auttoi häntä voimakkaasti. Kuoro lauloi pariin otteeseen. Alussa myös sellaisia ylistyslauluja, joihin saimme yhtyä. Kiehisen vuolijan näkövinkkelistä katsottuna toimii erinomaisesti, että kuoro laulaa ns. esittäviä lauluja kuunneltavaksi, mutta myös toimii ylistyksenjohtajana hyville ylistyslauluille, joihin koko seurakunta voi yhtyä.
Tilaisuus oli voimallinen ja selkeä sanomaltaan. Siinä oli kolme täysipainoista - sisällöltään - puhetta. Ensimmäisen niistä piti Riihisen Inkeri, joka puhui ajankohtaisesta aiheesta selkokielisesti - voisi sanoa, että jopa terävästikin. Sekin puheenvuoro oli sellainen, että sen soisi olevan kuunneltavissa UskoTV:stä - ymmärrän hyvin, että on syitä miksi sitä ei sinne tule.
Toisen puheen piti Turusen Ann-Nina. Hän puhui isille. Sekin oli niin verraton puheenvuoro, että soisi sen olevan kuultavissa UskoTV:stä - mutta sinnehän ei yleensä tule muuta kuin saarna.
Viimeisen puheen piti pastorimme Turusen Mika. Hän piti voimallisen opetuksen järjestyksestä perheessä - Kristus-mies(isä)-äiti-lapset. Hyvä ja selkeä opetus tähän sekavaan aikaan. Suosittelen kuuntelemaan UskoTV:stä.
Tilaisuuden päätyttyä oli alakerrassa kahvitarjoilu Kristian -elokuvaprojektin hyväksi.
Palattuamme kotiin laitoin pressusaunan kiukaan alle tulen. M-L alkoi valmistella ateriaa - tosin jo eiliten valmisteli suuren osan.
Pian saapuivat isänpäivävieraatkin - no, omiahan net - Timo, Pia, Milka, Miro ja Milena, sekä Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Ja pieniä lahjapussukoita tuli kaksi kappaletta lisää tälle isälle, joka näitä rivejä "kiruttelee" - mukavia, sopivia, pieniä lahjoja.
Mukava oli viettää yhdessä isänpäivää porukalla - olihan meitä kolme isää paikalla. Välillä kävin lisäilemässä "pökköä" kiukaan pesään. Siinä on jotakin mukavan rauhoittavaa, kun näkee ikkunasta savun nousevan pressusaunan kiukaasta.
Kohtapa istuimme pidennetyksi versioksi vedetyn keittiön tukevan pöydän - Timon tekemän - ääressä syömässä hyvälle maistuvia ruokia. Ei net ruuat siitä enää parane - että sellainen emäntä meillä ... minulla.
Pian kävimme vetämässä pressun saunan kehikon päälle - nuoremmat isät, Timo ja Denis sen tekivät. Nakkelin vähän häkälöylyjä. Annoimme etuosan pressusta olla vielä auki ja hiilien tulla sopiviksi. Sitten ei muuta kuin saunanlauteille. Pariin otteeseen kävimme. Vilvuuttelimme välillä takapihalla "tuvanseinustapenkillä".
Saunan jälkeen olikin kahvipöytä katettuna - ja tarjoilut olivat maailman parhaat. Kynttilöitä ja tuikkuja on palellut eri puolilla huushollia, mutta myöskin ulkona sekä etu-, että takapihan ovien pielissä.
Yhdessäolo oli mukavaa. Lapset - siis lastenlapset - kasvavat. Yksi "pieni piipertäjä" siinä toisten joukossa hääräili kovasti - tekipä sellaisiakin temppuja, että itsekin nauroi ja ennenkaikkea met muut. Ja se vain lisäsi intoa.
Suunnittelimme jo yhteistä joulunviettoakin.
Rukoilimmekin yhdessä.
"Terhit" lähtivät jonkin verran ennemmin kuin "Timot".
Terolta ja perheeltä tuli isänpäiväonnittelut. Korttikin on tulossa. Kiitos "Teroille", Terheille" ja Timoille - eikä vähiten rakkaalle vaimolleni - tarjoiluista, lahjoista ja muistamisesta! On iloinen asia, että olette olemassa - ja näin isänpäivänä voin "ykskantaan" todeta, että minullakin on sen asian kanssa jotakin tekemistä! Olipas se hauskasti...
Kun "omat" lähtivät lähti vaariskakin - nimittäin pimeälle urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Hiljaa menin, mutta kilometreittäin vähän kiihtyvällä tahdilla. Mukava sää. Kostea. +5 astetta.
Vieläpä sitä vähän pit ottoo iltapallookii.
Pikkupikku lainaus:
"Tekevision vaara
Televisio on vaikuttanut lapsiin tavalla, jota emme voi käsittää. Siitä kertovat nämä tilastot: Kun teini-ikäinen päättää koulunsa, hän on viettänyt 10 800 tuntia luokkahuoneessa ja 15 000 tuntia television edessä. Lapset käyttävät siihen enemmän aikaa viikossa (30-50 tuntia) kuin mihinkään muuhun toimeen, nukkumista lukuun ottamatta.
Suurinta vahinkoa eivät aiheuta ne ohjelmat tai mainokset, jotka hyökkäävät suoraan raamatullisia arvoja vastaan, vaan ne, joissa epäraamatullisia käsityksiä viestitetään huomaamattomasti ja salakavalasti. Television vaikutus lapsiimme on niin läpitunkeva ja siihen sisältyy sellaisia vaaroja, ettei vanhemmilla ole varaa jättää sitä huomiotta. Sen sijaan vanhempien on hyvä rajoittaa ja säädellä televisionkatselua, mikäli he haluavat, että heidän lapsensa oppivat raamatullisen taloudenhoidon periaatteet" (Howard Dayton. Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 149).
Siunausta!
Ps. "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on" (Matt. 25:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti