11.4.
Noustuani uuteen päivään laittelin aamupalaa - paistelin pekonia, lämmitin vähän sipulirenkaita ja keittelin pari kananmunaa, siihen lisukkeeksi runsaasti salaattia, kurkkua, rosmariinia, paprikaa. Kahvin kanssa mantelileipää, päällä voita ja juustosiivuja. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena nukkui pidempään - häneen tuli flunssa.
Sovin "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILLAN, Hännilän koululle, pe. 22.4. klo 18. Merkkaahan kalenteriisi. Aloin "katsella" myös väkeä vastuisiin.
Kun M-L:kin nousi luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin kylällä - palauttamassa Vanhan kansakoulun avaimen kaupungintalolle. Aurinkokin paistoi.
Daniel polkaisi ensin pyörällään koulusta meille. Tunnin päästä Emilia myös pyörällä perässä. Daniel katseli mummin kanssa piirrettyä lastenvideota - ihan vanhaa VHS-mallia. Ei kuitenkaan VHH. Emiliakin hieman ehti katselemaan, ennenkuin lähdin heidän kanssaan Halpa-Halliin syömään - M-L ei nuhassa lähtenyt. Minä söin "tukevasti seisovasta" - molempia: seisova oli tukevasti pystyssä ja minäkin söin tukevasti. Otappa siitä sitten selvää. Lapset söivät hampurilaiset.
Palailtuamme kotiin syömäreissusta menivät Emilia ja daniel aurinkoon leikkimään - leikkimökille. Minä vaihdoin autoon kesärenkaat - eihän net nyt vielä paljon myöhässä olheet. Luultavasti usioilla ei ole tullut vielä edes ajatuksen päällekään moinen ajatus - että alkaa vaihtelemaan renkaita. Mukavahan net oli vaihella - mikäs, kun aurinko paistoi, piha oli kuiva ja nuhakin jo pari päivää sitten meni ohi. Lievänähän se tällaisessa runsaasti D-vitamiinia poskeensa viskelevässä miehen kuvatuksessa ilmenikin. Ollessani renkaita nyhräämässä kävi Terhi-Marja hakemassa ketteriä lapsosiaan meiltä töistä tullessaan - tuli tuo ilmaisu "ketterä" mieleen siitä laulusta: "Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa...". Ketterät lapsoset hyppäsivät pyörilleen ja lähtivät veivailemaan kotia kohti - äiskälle ei jäänyt autoon kuin reput.
Sytyttelin "popot" takkaan palelemaan.
Olisko jo kohta 17 hiipinyt kello, kun lähdin urheilukentälle 10 km lenkille. Jaksottelin sitä vähän ja venyttelin väleissä. + 11 oli kun menin, + 8 kun tulin.
Iltapalaa ja teetä.
Olipahan taivas auringonlaskun puolelta kauniin violettinen! Aurinko ei enää näkynyt, vaan oli jo taivaanrannan takana. Sittenpä pian laskeutuikin jo aika pimeä.
Jatkoa eiliseen:
"Muistan, kuinka suuren tuskan vallassa eräs huolestunut ihminen kertoi minulle, miten hän ja kaksi muuta puolisydämistä kristittyä olivat olleet samassa huoneessa kuin eräs kuolemansairas mies. "Me tiesimme, että hän kuolisi, ja me näimme hänen kauhunsa kuoleman edessä. Hän oli täysin tajuissaan, ja meidän olisi pitänyt auttaa häntä, jotta hän olisi löytänyt Jumalan, mutta kukaan meistä ei sanonut sanaakaan. Olimme kaikki yhtä köyhiä, tyhjiä ja kuivia. Ja nyt minä pelkään, että miehen sielu vielä kerran vaatii minut tilille."
Miksi nuo kolme nimikristittyä eivät voineet auttaa kuolevaa miestä?
Tiedätkö, heillä oli ollut hengellisesti lomaa niin kauan, että mies ennätti kuolla, ennen kuin he olivat ehtineet asettaa sisäisen sotajoukkonsa liikekannalle.
Eivät ainoastaan sairaat ja kuolevat tarvitse apuamme, vaan myös elävät ja terveet tarvitsevat sitä yhtä hyvin. Mutta sisäisen kurin puute on aiheuttanut, että varmastikin tuhat kultaista tilaisuutta on mennyt hukkaan sekä sinulta että minulta" (Frank Mangs: Kristitty sielujenvoittajana, s. 51-52, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY, Kirja on ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).
Siunausta!
Ps. "Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja minun varustukseni" (Ps. 18:2,3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti