25.4.
"... Siitä tulee tavallaan mieleen tarina hiirestä ja norsusta, jotka olivat parhaat kaverukset. ne viettivät jatkuvasti aikaa yhdessä hiiren matkustaessa norsun selässä. Eräänä päivänä ne ylittivät puisen sillan ja saivat sen taipumaan, natisemaan ja heilumaan yhteisen painonsa alla. Ylityksen jälkeen hiiri oli ihastuksissaan kaverusten kyvystä saada aikaan sellainen vaikutus, ja se sanoi norsulle: "Saimmepa totta tosiaan tuon sillan järkkymään!"
Tulee jotenkin mieleen osa mainoksistamme ja todistuksistamme. Luulisi, että Jumala on hiiri ja me olemme norsu. (Ehkä sen takia emme paljon siltoja heiluttele)" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 122, Päivä Osakeyhtiö 2008).
Noustessamme maanantaihin sateli räntää. + 1.9. Marja-Leena oli käynyt jo kylällä asioilla ennen kuin minä kömmin ylös - vaikken minäkään nyt niin pitkään... Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Onnittelut mm. Huttusen Markulle - M-L:n velimiehelle - sekä meän Timolle, Markukselle, nimipäivän johdosta!
12 maissa hain Danielin koulusta meille - satoi vettä. Teki poika heti läksyjä kun meille päästiin.
13 maissa "kääppäisin" hakemassa Emilian koulusta meille. Iloitsi tyttö hyvästä matematiikan kokeiden numerosta.
13.30 kävin urheiluhierojalla - jotkut paikat tuntuivat melko kipeiltä.
Söimme.
M-L leiponut tänään ensi viikonlopun tarjoiluihin seurakunnassa.
Olen lueskellut tänään muutamaan otteeseen kirjaa.
Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.
Laitoin tulen takkaan loimottelemaan.
Illaksi tuli "ilkeä selma" - ettei kenellekään jää kysymystä mieleen, että kukahan se, niin selvennykseksi, että tuli selkeä ilma. Tuntui olevan valoisaa pitkään.
"Älä ole niin kuin Afrikassa vieraillut kehonrakentaja, jolta kyläpäällikkö kysyi, mitä hän tekee kaikilla lihaksillaan. Kehonrakentaja arveli, että näytös antaisi paremman selityksen, joten seuraavaksi hän alkoi jännittää pullottavia pohje- ja reisilihaksiaan, hauiksiaan ja olkavarsiensa ojentajia, havainnollistaen näin esiintymistään kilpailuissa. Ihailtuaan tätä hämmästyttävää näytettä jonkin aikaa päällikkö tiedusteli: "Mihin muuhun käytätte niitä?"
"Enpä juuri muuhun", muskelimies vastasi.
"Käytätte noita valtavia lihaksia vain tuohon?" päällikkö toisti.
"Niin."
"Hukkaan menee", päällikkö mutisi, ja häntä tympäisi. "Hukkaan menee."
Kovin monet meistä ovat kuin tämä kehonrakentaja. Olemme vahvoja herrassa, hyvin varustautuneita käsittelemään vastustajaamme, mutta emme koskaan käytä voimaamme tai aseitamme. Astu matolle!
Kun odotamme Herraa, hän näyttää meille, minkä strategian mukaan tai millä menetelmällä meidän tulee sotia. Jumala on suhteen Jumala. Hän on Isä, joka on palavasti rakastunut perheeseensä, ja hän pitää rakkautta tärkeämpänä kuin työtä. Uskonvaelluksemme suhdepuoli on se, joka valmistaa meitä sotimispuoleen" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 168, Päivä Osakeyhtiö 2008).
Siunausta!
Ps. "Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on" (1. Kor. 1:28).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti