24.4.
Onhan se luvattoman pitkä tämä juttu tänään, mutta mielestäni tuolla edempänä on arvokasta juttua - siis tosiasiaa - kerrottavaksi, joten...
Taasha myö tavattii! Joten: Terveppä, terve!
Opettele elämään Jumalalle! Silloin et tarvitse niin paljon kunniaa ihmisiltä. Silloin et myöskään niin paljon välitä siitä, jos sinua kohdellaan "kuin ilmaa", tai ihmisten puheiden johdosta joudut "määrätynlaiseen valoon" - sillä sen kaltaisia - ja monia muun kaltaisia - asioita voimme joutua Jumalalle elävinä kohtaamaan. Ihan uskomattomiakin sellaisia - niin lihallisten uskovien kuin uskomattomienkin suunnalta.
Opettele elämään Jumalalle - myöskin sinä, Kiehisen vuolija. Vain Pyhän Hengen voiman avulla sen voimme tehdä. Vain Pyhä Henki voi pitää lihamme alistettuna.
Opettele elämään henkilökohtaisessa elämässäsi sitä elämää johon Jumala on sinut tarkoittanut. Siitä olet vastuullinen Jumalalle. Tee niin silloinkin kun joudut kulkemaan vastavirtaan - silloinkin, kun se poikkeaa "suuren määrän" uskovien mielipiteestä. Jumalan suunnitelmissa eläminen ei riko koskaan mitään muuta, kuin niiden ihmisten mielipiteitä vastaan, jotka ovat muodostaneet kantansa lihallisuuden, perinteen, tms. mukaan.
Opetellaan elämään Jumalalle.
Sunnuntaihinhan sitä saimme tänään heräillä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia meinkin pirtissä. Luin Roomalaiskirjettä.
10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle - M-L:lla mukanaan neljä laatikollista leipomuksia tilaisuuden jälkeiseen tarjoiluun. Oli vain avustajana tänään, toiset olivat "tiskintakana". Rukoushetkessä olimme ennen tilaisuutta alakerrassa - kymmenkunta rukoilijaa.
11 alkoi yläkerrassa tilaisuus. Sen johteli Rautasaaren Vesa. Heijastus -lauluryhmä, Keuruulta, lauloi. Turusen Mika saarnasi. Ja sitten olivat net kahvit alakerrassa.
Kaupan kautta ajelimme kokouksesta kotiin.
Sytyttelin takkaan tulen. M-L laitteli ruokaa, jota pian pääsimme syömään - hyvää VHH-ruokaa, kahvit päälle - ja suuhunkin.
Lueskelin kirjaa.
17.30 jälkeen lähdin urheilukentälle. Se olikin - sanoisinko, että jälleen kerran - tarkasti ajoitettu meno. Vaikka nyt taas kirjoittelenkin määrätynlaisista asioista, niin älä erehdy luulemaan, että jotenkin tässä nyt kerskuilisin erinomaisuudellani - paremminkin asia on niin, että olkoon kaikki rohkaisuna sinulle siinä mielessä, että jos Jumala voi tämänkaltaistakin miestä johdatella, niin miksei sitten sinua, joka olet paljon parempi - ja luultavasti tiedät hyvinkin tarkkaan miten niitä asioita ihan oikeesti pitäisi toimitella. Mutta, joka tapauksessa sinunkin niitä pitäisi käytännön tasollakin toimitella - mitäpä se hyvä teoriakaan muuten auttaisi... Ja sitä lajia - ja opetustahan on kyllä saatu niin paljon, että jo on korkea aika saada sitä jonnekin päin purettua, ettei pää aivan halkea... (onkohan tuonyt sitä sarkasmia, humoria - vai peräti ihan totta).
Niin, siitä johdatuksesta jota koin lenkin ajoituksessa ja yhteydessä. Jumala johdattaa, kun rukoillaan johdatusta ja asetutaan Hänen käyttöönsä. Jumala oli "laskenut mieleeni", että jospa tapaisin kentällä yhden tietyn henkilön, jonka elämänkerta-kirjaa juuri luin - niin, että palautin kirjan juuri eiliten kirjaston luukkuun. Kun menin kentälle, näin, että juuri se henkilö oli kentän toisessa päässä. Minulle se oli ihme ja Jumalan johdatus. Näin, että hän oli juuri lähdössä pois, mutta huomattuaan minut, käveli luokseni. Siinä sitten juttelimme ja sain antaa hänelle vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Iloitsin. Tämäkin ihminen on jatkuvasti päivittäisissä rukouksissamme. Koko ajan on menossa prosessi, jota Jumala itse vie eteenpäin.
Siinä sitten jonkin aikaa "keputtelin" (ei tekemistä Keskustapuolueen kanssa) menemään. Olikin ajoitettu ja johdatettu Jumalan puolelta vielä oikein "iso juttukin" tapahtuvaksi pienen hetken päästä. Jos ei sellainen vedä vieläkin suuta nauruun, niin mikä sitten! Näin jo kentälle mennessäni, että tutunnäköinen auto seisoi kentän päässä, tien varressa. Auto siirtyi sitten toiselle puolelle kenttää - sillä aikaa kun juttelin edellä kuvatun ihmisen kanssa. Minulle tuli sisimpääni ajatus, että se auto ei seiso kentän tienovilla tänään ihan mistä tahansa syystä. Auto siirtyi vielä kolmanteenkin paikkaan sen jälkeen kun olin lakannut puhumasta tuon em. ihmisen kanssa. Ollessani kiertämässä rataa näinkin sitten tutun henkilön kävelevän autosta kentälle. Ollessani hänen kohdallaan, hän sanoi, että haluaisi jutella kanssani. Niinpä juttelimme. Tämäkin ihminen oli sellainen, jonka puolesta rukoilemme päivittäin - olemme rukoilleet jo aika kauan. Selkeästi koki ja näki kuinka Jumala oli tehnyt työtään hänen sydämessään, oli tullut etsikkoaika ja synninhätä. Siinä punaisen radan sivussa johdin tämän ihmisen syntisen rukoukseen - omalla suullaan hän sen rukoili - ja sain julistaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Oli koskettava hetki minullekin, mutta erityisesti tälle ihmiselle. Taivaassa enkelitkin iloitsivat. Nyt voimme muuttaa rukouksiamme hieman toiseen muotoon. Mielenkiintoisia asioita hän puhui, miten Jumala on vaikuttanut hänen elämäänsä lähiaikoina. Se on iso juttu, kun ihminen tulee uskoon!
Kerronpa vielä taustaa tuttavuudellemme em. ihmisen kanssa. Ei hän ole urheilija. Tuttu ihminen monille varmaankin kaupungissamme. Ensimmäisen kerran tapasin hänet kuitenkin urheilukentällä - oli siellä sauvakävelemässä - muutama kesä taaksepäin. Pari kolme kierrosta kävelin hissukseen hänen kanssaan. Todistin Jeesuksesta ja puhuimme uskonasioista. Sieltä asti olemme muistaneet häntä rukouksin. Toissatalvena - syyspuolella - olin lumisella urheilukentällä lenkillä, kun tapasin hänet myös. Muulloinkin joskus. Tämä talvinen tapaaminen oli vähän erilainen - jossa siinäkin koin selkeän Jumalan johdatuksen. Heti kentälle mennessäni huomasin, että hän kaatui kentällä, eikä meinannut päästä ylös. Kun pääsi, niin meni pois kentältä. Mieleeni tuli, että pitää seurata häntä katseellani - kävely kun oli vähän erilaista. Kun en sitten nähnyt häntä missään lähdin parkkipaikan suuntaan katselemaan. Siellä hän olikin pitkällään. Jokin sairauskohtaus. Rukoilin siinä hänen puolestaan ja ambulanssi kävi hakemassa. Muita ihmisiä ei kentällä ollut. Tapasin sitten hänet eräässä paikassa ja hän kertoi, että pääsi heti terveyskeskuksesta kotiin. Kertoi sanoneensa lääkärille, että "kyllä se oli Kuusjärvi, joka hänet paransi". No, me tiedämme, että se oli hänen ilmauksensa sille, mitä rukouksen kautta koki tapahtuneeksi ja mitä Jeesus teki. Myöhemminkin olemme tavanneet ja kerran kun juttelimme, annoin hänelle Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Tänään tämä ystäväksi tullut ihminen sanoi, ettei se ollut sattumaa, kun me tapasimme silloin talvella, kun hänet kohtasin siellä parkkipaikalla pitkällään.
Luottamuksen syntyminen ihmisten kanssaon tärkeä asia - ja johdatus - ja rukous - ja antautuminen Jumalan käytettäväksi. Tämä ihminen ei satu olemaan ainoa, jonka kanssa olemme syntisen rukousta rukoilleet kentällä ja sen reunamilla - ja he ovat uskossa tänäänkin.
Jatkoin lenkkiäni - olivatkohan tossut kevyet?
Jossain vaiheessa oli kohtaaminen ja jutteluhetki yhden ihmisen kanssa - jonka puolesta joskus taannoin rukoilin keskellä rataa. Tuli nyt tapaamaan, kun näki minut kentällä.
Pois lähtiessäni sain todistaa kahdelle nuorelle miehelle, jotka olivat tulleet juoksemaan kentälle kevään ensimmäisiä juoksujaan. He eivät olleet kiinnostuneet hengellisistä asioista - eivät olleet nyt, mutta voivat kiinnostua.
Hyväksi lopuksi tältä paikalta: Yksikin Jeesukseen uskova ihminen voi kohdata evankeliumilla suuremman määrän ihmisiä, kuin useinkaan kohtaamme isoimmissakaan hengellisissä tilaisuuksissa - sillä niitä kansoittavat suurimmassa määrin jo uskovaiset. Siksi meidän ei kannata tuudittautua mihinkään harhaan, vaikka paljonkin olisi yhteismäärältään kokouksessa ihmisiä. Mitä tarkoitan? Sitä, että meidän on mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Jeesus sanoi meille: Menkää heidän luokseen! Sanommeko me: Tulkaa meidän luoksemme? Minä ja sinä olemme tärkeässä asemassa. Me voimme mennä. Kun saamme näyn tästä, jotain vallankumouksellista tapahtuu paikkakunnallamme - ja laajemminkin.
Lenkkiä minulle kertyi 7.6 km, johon sisältyi 24 x 100 m "aika lempeitä" vetoja.
Siunausta!
Ps. "Jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä" (Joh. 6:40).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti