2.4.
Mukava oli heräillä aurinkoiseen lauantaihin. Sininen taivas. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja.
Siivoilin auton. M-L leipoi huomiseen tilaisuuteen.
Söimme.
Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisivät - leipomuksia toivat huomista varten.
Kävin illemmalla 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinko alkoi jo paistella matalalta. Matkalla tapasin Emilian ja Danielinkin. Emilia aina erotessa huutelee: Nähdään huomenna!
Palailtuani lenkiltä söin.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min.
Kävin saunan löylyissä - enkäpä ilman vastaa.
Jatkoksi taas Hilja Aaltosen ajatuksia:
"Perinnöstä:
Haluaisin jättää perinnöksi veren evankeliumin, oman synnintunnon ja myös oman arvon- ja armontunnon.
On julistettava synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nykyään on liian kevyttä anteeksiantamuksen julistusta. Missä sinä näet kyyneleitä? Ennen kerättiin kirkonpenkkien alta kyynelten kastamia sanomalehtipapereita, nykyisin karamellipapereita. Saarnat ovat vailla sanomaa! Tuntuu siltä, kuin meillä olisi liian köyhä Jumala. Syynä tähän köyhyyteen näen sen, että meillä on liian hyvät päivät. Toisaalta kirkkojen saarnatuoleissa on syy.
Täytyy olla omakohtainen synnintunto, täytyy tuntea oma kurjuutensa. Hukun, ellen saa apua Jumalalta. Tarvitaan nöyrtymistä ja murtumista.
Tulevaisuudesta:
Olen saanut lupauksen, että saan vähäsen maistaa Suomen tulevasta herätyksestä. Armolahjat tulevat käyttöön, ja sairaat paranevat saarnojen aikana. Olen nähnyt vähän, mutta se ei vielä tyydytä tätä lupausta. Papeille on avautunut voimatekojen salaisuus, mutta he eivät vielä uskalla toimia, he ovat orpoja isossa kirkossa ja odottavat hengen sadetta. Olemme rajalla! Isosta kirkosta alkaa Suomen herätys! Kirkon piiriin kuuluvia ihmisiä käy eniten luonani. Odotan uutta Lutheria kotimaahani. Kohti herätyksen aikaa mennään. Meille tulee vaikeuksia, jos emme tottele Jumalan ääntä. Suosittelen luettavaksi vanhoja kirjoja, kuten Lars Levi Laestadiuksen tuotantoa.
Voidaanko herätystä jouduttaa?:
Rukouselämän tulee elpyä. Seurakunnan on sytyttävä. Seurakunta on liian lähellä maailman rajaa. Nykyajan ihmiset ovat rikkinäisiä, eikä heitä tyydytä nykyinen sanoma. Tarvitaan veren evankeliumi ja Golgatan kaiku.
Suomen herätys ei kulje ulkomaalaisten puhujien niskoissa, vaan kyllä siihen tarvitaan omia "taavetteja". Ainoastaan se tavoittaa suomalaisten sydämet; ulkomaalaisten julistus koskettaa vain korvia.
Helvetistä ei mainita enää mitään, tuntuu kuin ei saisi häiritä ihmisiä. Musiikki on nykyään kaunista, mutta siitä puuttuu usein voitelu. Laulut ovat ikään kuin tehtyjä, niitä ei ole synnytetty!" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 103-104).
Siunausta!
Ps. "Olkoon mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti