13.4.
Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Aurinkoista. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Valmistauduin päivän tilaisuuteen.
12:ksi ajelin Serviisiin, jossa oli tilaisuus tänään. Kävimme siihen liittyviä asioita läpi juontajan, Merja Pihlaisen ja rovasti Veikko Vesisenahon ja hänen vaimonsa kanssa. Klo 13.30 maissa alkoi tilaisuus. Väkeä taisi olla liki 30 henkeä paikalla - taisipa "sermin" takanakin olla jokunen kuulija. Ihmiset olivat etukäteen tehneet kysymyksiä, jotka olivat kaikki Raamatusta. Tilaisuuden teemana oli: Taivas sylissäni - kysymyksiä papeille. Kysymykset olivat kyllä hyviä - niitä oli 14. Vastailimme niihin vuorotellen rovasti-Veikon kanssa. Esim. seuraavanlaisia kysymyksiä oli: Onko yksi taivas, joka on sama kaikille uskontokunnille? Vai onko joka uskonnolla oma taivas? Mahdutaanko kaikki samaan taivaaseen? Ihmisiä ollut vuosisatojen/ -tuhansien aikana niin paljon. Milloin päästään taivaaseen? Mitä tietä/kautta päästään taivaaseen? Miksi en ole saanut viestiä taivaasta sinne jo edeltä käsin menneiltä kuolleilta? Tuomitaanko tekojen mukaan? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen fyysisesti ja henkisesti? Millainen on toinen todellisuus eli olo taivaassa? Minne joutuu sielu? Milloin ja miten tapahtuu ylösnousemus? Mitä haudasta nouseminen tarkoittaa? Pohdintaa herätti voiko ruumiin polttohaudata/tuhkata, estääkö se ruumiin ylösnousemisen? Voiko kuolleet ihmisen puolesta/hyväksi rukoilla? Pitääkö paikkansa sanonta "Uskossaan kukin autuaaksi tulee"? Voiko taivaassa olla levollisin mielin, jos kaikki läheiset eivät ole siellä? Jos esim. oma lapsi palaa helvetin tulessa ja itse on taivaassa, voiko olla onnellinen ja huoleton, olla murehtimatta siitä lapsesta?
Pohdippa sinäkin vastauksia noihin kysymyksiin. Pari lauluakin yhdessä laulettiin. Rukousaiheitakin oli jätetty 14. Rukoilimme niiden puolesta vuorotellen Veikon kanssa. Erinomainen tapa tuoda evankeliumia esille tällaisten kysymysteemojen kautta. Tämä oli toinen kerta, kun olimme rovastin kanssa vastailemassa etukäteen tehtyihin kysymyksiin.
Kun tulin kotiin, oli Daniel jo meillä koulusta tulleena - oli kylällä äidin kanssa asioilla ja siksi ennemmin tullut. Emilia polkaisi pyörällään meille hiukan myöhemmin koulusta päässeenä.
Söimme.
Denis kävi hakemassa lapset töistä tultuaan. Otimme tarjoiluja.
Kävin urheilukentällä 8.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Muutamaan osaan sen jaottelin ja väleissä vähän venyttelin.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 17 rukoilijaa.
Kotiin palattuani kaupan kautta söin iltapalaa ja join teetä. Viimeisten verikokeiden jälkeen olenkin ollut "aika selkeällä linjalla" suuhunpanemisten suhteen - se on kyllä näkynyt positiivisena asiana verensokerin kotimittauksissa. Sitähän on kuin terve ihminen.
Jatkoa eiliseen:
"En puhu nyt omatekoisesta liika tunteellisuudesta. On totta, että tavallinen liikatunteellisuus ja jumalallinen alttius jossakin määrin muistuttavat toisiansa. Molemmat koskettavat tunne elämää, ja molemmilla on sama kyky saada kyyneleet nousemaan silmiimme. Mutta tunteellisuus ei kosketa mitään muuta kuin tunne-elämää, kun pyhä alttius sitä vastoin koskettaa koko persoonallisuuttamme. Se jalostaa ja hienontaa, se liikuttaa ja sytyttää, ja se pakottaa meidät uhriin ja toimintaan.
"Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta."
"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä."
"Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan."
Minkä vuoksi hän sääli kansaa? Miksi hän itki Jerusalemia? Miksi hän kärsi niin suurta tuskaa?
Siksi, että hänellä oli sydän - sydän, joka tunsi ja rakasti. Hän ei voinut olla itkemättä ja rukoilematta. Hän ei voinut olla menemättä Getsemaneen ja ylös Golgatalle kuollakseen syntiemme puolesta.
Kun sinä ja minä saamme Jumalan valtaaman sydämen, alamme mekin tuntea jotakin. Ja on mahdollista, että meidänkin silmämme täyttävät kyyneleet itkiessämme ihmistä, joka mielettömyydessänsä on kääntänyt selkänsä Jumalalle" (Frank Mangs: Kristitty sielujenvoittajana, s. 53, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).
Siunausta!
Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti