30.4.
Niinpä - totesi mies nykyisin käytetyllä muotisanalla, vastauksena tekemättömään kysymykseen: Onko se viimeinen päivä taas? Onhan se. Vapunaatto. Kyllähän sitä tänään juhlitaan. Otetaan oikein iloakin irti elämästä - tosin on niitäkin, jotka antavat sen - ilon - olla siinä elämässä. On iloa - mutta on ilottomuutakin. On iloa - ja suruakin. On iloa - mutta on särkymistäkin. On iloa - ja tyhjyyttäkin. Nauraessakin voi sydän itkeä. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittääkin. Se on lahjomaton laki meille kaikille - ei edes Jumalan armo tee sitä kaikilta osin muuksi.
"Haljenneiden kaivojen vitsaus" on todellisuutta ihmisen elämässä silloin, kun hän etsii elämäänsä tyydytystä vääristä lähteistä - ne eivät tyydytä kuin hetken, jos sitäkään. Mieleeni nousevat laulun sanat: "Maan turhuudella tyydyttääkö voisit, sen janon joka kaipaa Jumalaa. Vaik´nautintojen vaahtoa sä joisit, niin silti sydän itkee tyhjyyttään. Tuo sydämesi tyhjän maljan tavoin ja, oi, se yli vuotavaksi saa. Ihana armonlähde viel on avoin. Ei Jumal´ janoo sammuttaa voi maa." Jotenkinhan se noin menee. Taidettiin juuri tässä laulussa - tai sitten toisessa - puhua "sielusta, joka haljenneilla kaivoilla vain huutaa."
Jeesus on elämän lähde - elävä lähde. Kun juomme sitä vettä, jota Hän antaa, sydämemme tulee tyydytetyksi "tyydyttämätttömällä tyydytyksellä" - ts. tulemme tyydytetyiksi, mutta haluamme sitä samaa lisää jatkuvasti.
Kun uskomme Jeesukseen henkilökohtaisena Pelastajanamme ja Vapahtajanamme saamme sisimpäämme elävän lähteen, kun Pyhä Henki tulee sinne asumaan. Siitä löytyy ja syntyy sisimpäämme todellinen ilo. Se kaikki on Jumalan armoa. Armo on sitä, että Jumala ei jättänyt meitä, syntisiä ihmisiä oman onnemme nojaan synneissämme, vaan valmisti meille pelastuksen oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi Jeesus syntyi maailmaan ja antoi henkensä Golgatan ristillä, että hän sovitti siellä sinun ja minun syntini täydellisesti Isän edessä. Jeesus haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä kuolleista. Jeesus nousi ylös taivaasseen ja Hän elää!
Vain sen kautta, mitä Jeesus teki puolestamme, voimme kokea kohdallamme Jumalan armon. Jeesus kärsi rangaistuksen syntiemme tähden puolestamme, sijaisenamme. Saamme kokea Jumalan armon kohdallamme, kun uskomme Jeesukseen. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että pidämme asiaa totena. Se tarkoittaa, että avaamme sydämemme ja elämämme Jeesukselle ja pyydämme Häntä tulemaan sinne. Se merkitsee elämän luovuttamista kokonaan Jeesukselle. Se tarkoittaa, että lähdemme seuraamaan Jeesusta, niinkuin Raamattu opettaa. Se merkitsee synnin tunnustamista ja hylkäämistä. Se ratkaisu ja päätös muuttaa elämämme sisältäpäin. Sen saa aikaan Pyhä Henki, joka tulee meihin asumaan. Tälle tielle kutsun sinua ja kaikkia! Ei ole muuta tietä, jonka kautta voisimme löytää janoomme tyydytyksen ja kaipuuseemme täyttymyksen. Kun sitä tietä kuljemme, olemme matkalla Jumalan taivaaseen - ja sittenhän se vasta onkin ilo ylimmillään!
Niin, tosiaan, meinasi ihan unohtua: Oikein hyvää Vappua - niinhän sitä ruukataan sanoa - jokaiselle tämän - joskus vähän lapsellisenkin - blogin lukijalle! Toivottelevat Vuolija ja hänen emäntänsä täältä salomailta, menetetyn metsikön reunamilta. Munkkiloita ja/tai tippaleipiä ja simaa ilmeisesti on tullut maisteltua. Minulta net ilot ovat jääneet tälle Vapunaatolle kokemati - olen ollut sillä tavalla toteuttamassa tätä ns. omahoitoa tuon verensokerin alhaisena pysymisen vuoksi, etten ole ottanut.
Tänä aamunakin oli harmaa, mutta kuiva, päivä. Ihan lämminkin. Aurinkoistakin kyllä tänään oli. Jossain vaiheessa viskeli pisaroitakin. Marja-Leena nousi aikaisemmin kuin minä - leipomaan. Aamupalaakin syötiin ja kahvia juotiin. Luin Roomalaiskirjettä.
Taisi olla 11.30 maissa, kun istuimme "kiessiimme" - Avensikseen - ja ajaa hurruttelimme Uuraisten-Multian-Keuruun kautta Tampereelle, Teron perheen luokse. Siellä vietettiin kaikkien sen perheen poikien synttäreitä yhtäaikaa - eli Aaron, Eeliksen ja Nooan. Lahjojakin tietenkin veimme - mukaville, jalkapalloileville, veljeksille. Mentyä saimme ruokaa - joka oli minullekin "tiettyihin linjoihin" pitäytyvälle oikein sopivaa. Kahvin kanssa en herkkuja ottanut, vaan minulle oli M-L tehnyt mukaan omat herkut. Muitakin juhlijoita oli - Terhi-Marja perheineen, Marin sisaruksia. Lapset kasvavat - ikää tulee lisää. Me vanhenemme - ja ikää tulee lisää. Ei sitä oikein omalla kohdallaan huomaa muuten kuin katsomalla itseään esim. valokuvista. Hoh, hoijaa! Mutta, sellaista on elämä. Vielä olemme kuitenkin elossa - ja ihan vahvastikin. Se taas on Jumalan armoa. Mitä meillä olisikaan ilman Häntä!
Onnittelumme Terolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat tänään!
Onnittelut myös Timolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat juuri!
Jumala johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Vaikka emme ota kunniaa - edes pisaran vertaa - itsellemme, olemme mekin vanhat muistaneet päivittäin koko perhekuntaamme rukouksin mm. työpaikkojenkin suhteen. Olemme nähneet Jumalan käden toiminnassa. Johdatus työpaikankin suhteen on erittäin monipuolinen ja laaja-alainen kysymys. On tärkeää olla oikeassa paikassa tekemässä työtä - eikä vain pelkästään toimeentulon suhteen, vaan esim. ihan Jumalan valtakunnan asiankin suhteen.
Matka Tampereelta kotiinkin sujui mukavasti. Olimme kotona ennen 21.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L "kasaili" tarvikkeita aamua varten valmiiksi - hänellä kun on tyttärensä Terhi-Marjan kanssa "tarjoiluhuki" huomenna seurakunnassa.
Siunausta!
Ps. "Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan" (2. Kor. 5:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti