6.4.
Marja-Leena jo ennätti käydä kylällä asioilla, ennen kuin hänen miehensä selvisi ylös sängystä. Tunnen kyllä tuon tyypin - siis sen pitkään nukkuneen - en ehkä kuitenkaan niin hyvin kuin luulen. Ei oikein kunnolla varmaan heittänyt "nukku-masa" unihiekkaa silmiin, koskapa ei "un tullu hetkään". Siksipä sitten - kun ei sitä kiirustakaan juuri mihinkään ollut - nukuskelin "menehmän"/"menemhän". Söimme siinä ap:t ja joimme ak:t. Luin Apostolien tekoja.
M-L-mummiska oli jo eiliten saanut syvämmelleen, että Milenalle on ostettava keinuhevonen - eikä mikä tahansa "heponen", vaan juuri se yksi, jonka löysi tuolta netistä. Siellä kun on niitä palstoja, joissa tarjotaan ostettavaksi yhtä sun toistakin. Tänäänkin se heppa-asia oli vielä vaan hänellä "syrämmellä". Otteli/koetteli ottaa yhteyksiä asian tiimoilta. Käikin niin mukavasti, että ainskii Milenan iskä oli tänään sopivaan aikaan menossa siihen suuntaan, jossa humma oli myytävänä - taisiit siellä olla mukana äiskä-Pia ja Milena-neitikin, koskapa sitten johkin aikaan tuli M-L:n älykkääseen puhelimeen kuva auton sisätiloista. Siinä kuvasssa istui Milena istuimessaan, mutta myös se keinuheppa oli kyydissä. Mukavannäköinen hummahan se olikin - ei siis ihme, jos heti mummille lykkäsi ajatuksen, että tuo Milenalle! Hetken kuluttua - kun matkalaiset olivat selvinneet kotiin - tuli videoita, joissa Milena jo istuu pollen selässä ja kova on meno.
Tulipahan tuo aamulla tieto M-L:n puhelimeen myös sellainenkin, että yksi uusi ihminenkin oli syntynyt maailmaan - halusi tulla hieman aikaisemmin kuin pitikään. On vielä niinkin, että ihan tähän "sukulaisrintamaan" uusi tulokas kuuluu. Mutta: enhän minä ole nyt kuitenkaan "tietotoimisto", joka kaiken tarkkaan tiedottaa, niin toivottelen - vielä täskii - sydämellisiä onnitteluja äitsylle ja iskälle, sekä isolle veljelle! ja ennenkaikkea Taivaan isän siunausta pienokaiselle ja koko perheelle! Muistamme rukouksin!
12 maissä kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Pyörällä poika viiletteli heidän kohdalleen ja siitä pomppasi Avensikseen.
Söimme VHH-pizzaa - mie kaffin kaa.
Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Danielin meiltä ja poimi Emilian matkalta kaveriltaan.
Kävin hakemassa "tietsikan lääkäristä".
Sytyttelin tulen takkaan.
Kävin 8.3 km hiljaisella lenkillä Tarvaalan suunnassa - sellaisella hiettömällä. Kuitenkin "tekniikalla" askeltelin.
19:ksi ajelimme M-L:n kanssa Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - matkalla kävin ensi lauantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan liittyvällä asialla. Se oli erityisesti rukousilta Israelin puolesta - 15 henkeä.
Iltapalaa ja teetä.
"Siis jos tahdot tulla normaaliksi kristityksi sinusta täytyy tulla sielujenvoittaja. Vanha sananlasku sisältää tavattoman syvän totuuden:
"Työ edistää terveyttä ja hyvinvointia ja estää monta synnin tilaisuutta."
Pastori Karl Palmberg valaisee tätä kysymystä kerrassaan oivallisesti eräässä "Tutkistelujensa" kirjoituksessa. Hän kertoo kahdesta koirasta: toinen oli vanha, lihava talonmopsi ja toinen metsästyskoira.
Talonmopsi istui keittiön oven ulkopuolella ja haukkua nalkutteli kaikelle. Eräs talonpoika tuli ajaen tietä pitkin, ja koira murisi vihaisesti. Kärpänen surisi sen kuonon ohi, ja se haukahti taas. Aurinko pistäytyi esiin pilven reunan alta ja sai myös haukahduksen koiralta, ja kun aurinko muutamia minuutteja myöhemmin piiloutui toisen pilvenreunan taakse, koira jälleen haukkui. Kaikki äänien ja valon ja lämpötilan muutokset kiusasivat keittiön portaiden luona olevaa muodotonta lihamassaa. Koira haukkui kaikelle tarkoittamatta sillä oikeastaan mitään; ilmaisipahan vain siten oman yksityisen tyytymättömyytensä koko olemassaoloon.
Metsästyskoiralla, sitä vastoin, ei koskaan ollut aikaa ajatella talonpoikia ja kärpäsiä. Se lensi kuin pyörretuuli eteenpäin, kompastui joskus kantoihin ja kiviin, mutta nousi taas ja riensi eteenpäin. Sitä hallitsi kokonaan yksi ainoa intohimo, se tahtoi saada kiinni saaliinsa, eikä sillä ollut aikaa mihinkään muuhun.
On tunnettu tosiasia, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan uhranneet viittä äyriäkään lähetyksen hyväksi, kaikkein eniten valittavat, miten suunnattomia rahasummia lähetysuhrien muodossa menee maasta pois. Ja se, jonka sisimmässä ei koskaan ole pyhänä liekkinä palanut into sielujen pelastamiseen, osaa aina paremmin kuin muut arvostella niitä, jotka työskentelevät sielujen voittamiseksi.
Eräs henkilö oli kerran kysynyt lähetyssaarnaaja Fredrik Franssonilta: "Etkö sinä koskaan tee syntiä?"
"Siihen minulla ei ole aikaa", kuului evankelistan reipas vastaus" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittaja, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008, s. 25-26). Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).
Siunausta!
Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti