4.4.
Yöllä oli vähän flunssainen olo - ainakin siten, että toinen sierain tuntui tukkoiselta. Siitäkö lienee johtunut, että ei kaikiltaosin hyvin tullut nukutuksi. Aurinko paistoi noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Laitoin ilmoituksen Sampoon lauantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Siitähän on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella.
12 maissa hain Danielin koulun jälkeen meille - pyörällään ajoi heidän kohdalleen ensin.
M-L haki Emilian 13 maissa - kävivät kylällä kauppa-asioilla samalla reissulla.
Söimme.
Olen tänään hitaasti "nyhertänyt" ohjelmarunkoa lauantain rukoustilaisuuteen.
Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset. Joimme kahvit.
Illemmalla laitoin tulen takkaan. Päivemmällä oli n + 8, illalla + 2 ja jotain.
Iltapalaa.
Tänään en ole käynyt lenkillä, enkä polkenut kuntopyörää, sillä nenä on vuotanut. Ei kuitenkaan kuumeen tuntua ole ollut. parempi kuitenkin olla rasittamatta itseään. Eiköhän tuon huomenna näe, mihin suuntaan olotila kääntyy.
Lueskelin kirjaa, jonka sain Terhi-Marjalta ja perheeltä synttärilahjaksi tässä viime kuussa - Jukka Sariolan kirja: Ystäväni Seija, kutsumuksena Afganistan. Kertoo suomalaisesta kehitysyhteistyöntekijästä, joka toisen suomalaisen kanssa murhattiin Afganistanissa.
Onko se, mitä lainaan tähän jatkoksi, mielestäsi Sanan mukaista?
"Kun sanomme rakastavamme Jumalaa kaikesta sydämestämme, se on useimmiten valhetta, tyhjää puhetta. Olemme lapsesta pitäen oppineet sanomaan niin ja vielä vanhoinakin sanomme samoin, usein tietämättä mitä puhumme. Rakastamme Jumalaa, jos meillä ei ole muuta tahtoa kuin hänen, jos uskollisesti noudatamme hänen pyhää lakiaan ja kauhistumme syntiä. Rakastamme Jumalaa rakastaessamme sitä, mitä Jeesus kristus on rakastanut: köyhyyttä, nöyryytyksiä, kärsimyksiä, ja vihatessamme sitä, mitä hän on vihannut: maailmaa, turhuutta, ja omia halujamme. Kuinka voi luulotella rakastavansa sitä, jonka kaltainen ei tahdo olla? ... (Fenelon)
Siunausta!
"Jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden" (Joh. 11:40).
Lueskelin kirjaa, jonka sain Terhi-Marjalta ja perheeltä synttärilahjaksi tässä viime kuussa - Jukka Sariolan kirja: Ystäväni Seija, kutsumuksena Afganistan. Kertoo suomalaisesta kehitysyhteistyöntekijästä, joka toisen suomalaisen kanssa murhattiin Afganistanissa.
Onko se, mitä lainaan tähän jatkoksi, mielestäsi Sanan mukaista?
"Kun sanomme rakastavamme Jumalaa kaikesta sydämestämme, se on useimmiten valhetta, tyhjää puhetta. Olemme lapsesta pitäen oppineet sanomaan niin ja vielä vanhoinakin sanomme samoin, usein tietämättä mitä puhumme. Rakastamme Jumalaa, jos meillä ei ole muuta tahtoa kuin hänen, jos uskollisesti noudatamme hänen pyhää lakiaan ja kauhistumme syntiä. Rakastamme Jumalaa rakastaessamme sitä, mitä Jeesus kristus on rakastanut: köyhyyttä, nöyryytyksiä, kärsimyksiä, ja vihatessamme sitä, mitä hän on vihannut: maailmaa, turhuutta, ja omia halujamme. Kuinka voi luulotella rakastavansa sitä, jonka kaltainen ei tahdo olla? ... (Fenelon)
Siunausta!
"Jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden" (Joh. 11:40).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti