23.4.
Se on ollut lauantaita tänään. Jotenkin mukava päivä tuo lauantai - ihan jo sieltä synnyinkodista asti. Mutta, eipä siitä sen enempää tarinaa. Tuli nukutuksikin vähän pidempään - siksikin, että taisi valvottuakin tulla. Marja-Leena oli noussut "jalanviljaan" jo aiemmin ja mennyt kylälle kauppa-asioille.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.
Kävin urheilukentällä 10.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Ensin hissukseen hiipottelin 5 km, jonka jälkeen venyttelin. Sen jälkeen 10 x 100 m. Lopuksi 4 km yhtäjaksoisesti 7 - 7.30 min/km-vauhtia. Välillä satoi pieniä rakeita kuin ryynejä radan valkoiseksi - pianhan se suli. Välillä paistoi aurinko. Ollut tänään mielenkiintoista säätä.
Palattuani lenkiltä kotiin, olivat meille saapuneet Denis ja hänen kaverinsa, Jevgeni - niinkuin oli ollut puhettakin. Virittelivät pressusaunan kiukaan alle tulta. Kävivät järvellä välillä kokemassa verkot. Minä lisäilin sillä aikaa puita kiukaan alle. Kookkaita kuhia tuli mukavasti. Denis perkasi niitä meillekin pakastimeen. Savustelivat takapihan laavussa lohta. Samalla keittelivät nokipannulla kahvia. Olikin hyvät kahvit. Deniksen toinenkin kaveri saapui meille - Aleksei. Kävimme pressusaunassa Deniksen, Jevgenin ja Aleksein kanssa. Erinomaiset löylyt - ja vasta, sekä sen tuoksu, teki saunomisesta vielä "makeamman". Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin tulivat meille. Sää oli mukava.
M-L on leiponut tänään tarjoiluja varten.
20:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle konserttiin. Rap artisti Mikaveli "heitti keikan" Saarijärvellä. Emilia ja Danielkin olivat jo pitkään odottaneet konserttia. Itse kuuntelen mielelläni gospelia ja käyn gospelkonserteissa. Jokaisellahan se on omansa musiikkimaku - itse tykkään "rokahtavasta" musiikista. Ylistysmusiikki on oma lukunsa. Gospelkonsertteja olen ollut järjestämässä paljon - jopa pian saarijärvellekin tulomme jälkeen joku - joka ei tykännyt sellaisista konserteista - kyseli, että "kuka se toi tämän gospelin tänne Saarijärvelle?" Parhaimmillaan oli konserissa yli 400 henkeä. Matkojakin teimme gospelkonsertteihin. Enontekiölläkin ollessamme kauemmaksikin.
Palattuani kotiin konsertista piti ottaa iltapalaa ja juoda teetä.
Lainaampa tähän jatkoksi "haastavaa tekstiä" - voit ajatella, onko se niin kuin siinä sanotaan. Viitsi lukea:
"Hallitseeko Jumala suoraan kristityn elämän jokaista tapahtumaa vai ei? Tähän voi vastata toteamalla, että perustavat lainalaisuudet eli kylväminen ja niittäminen, syy ja seuraus, yksilön vastuu ja vapaa tahto eivät kunoudu, kun meistä tulee Kristukseen uskovia. Kaikkiin Jumalan antamiin lupauksiin kuuluu ehtoja - pääperiaatteita. Useimpiin näistä ehdoista, ellei peräti kaikkiin, sisältyy vastuu meidän puoleltamme. Varjelu ei tee poikkeusta. ...
... Ja valtaosaa kristityistä loukkaa suuresti, jos jokin opetus antaa ymmärtää, että saamatta jäänyt varjelus, huolenpito, paraneminen, rukousvastaus tai mikä tahansa Jumalan anti voisi olla meidän syytämme ...
... Miksi siis loukkaannumme, kun jokin opetus antaa ymmärtää, että nämä vajavuudet ja epäonnistumiset saattavat olla meille esteenä?
Miksi loukkaannumme ja vastustamme opetusta, jonka mukaan epäuskomme on estänyt meitä saamasta jotakin, vaikka Raamatussa hyvin usein sanotaan, että saamme, jos uskomme epäilemättä ja horjumatta (ks. Matt. 17:20; 21:21; Mark. 11:22-24; Jaak. 1:6, 7)?
Miksi loukkaannumme vihjauksesta, että kyvyttömyytemme pysyä lujana aiheutti puutteen, vaikka Raamatun mukaan perimme "uskon ja kärsivällisyyden kautta -- sen, mikä luvattu on" (Hepr. 6:12m vuoden 1938 suomennos)?
Miksi olemme hämmentyneitä tai vihaisia, kun annetaan ymmärtää, että jonkin tekemättä jättäminen aiheutti epäonnistumisemme? Raamattu kuitenkin sanoo: "Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin saatte syödä maan hyvyyttä..." (Jes. 1:19, vuoden 1938 suomennos).
Jopa 80 prosenttia niistä, jotka pitävät itseään uudestisyntyneinä, ei maksa kymmenyksiä ja altistaa siten itsensä kiroukselle. Silti he pahastuvat, kun joku vihjaa, että heidän puutteensa saattaa olla heidän omaa syytään (ks. Mal. 3:8-12).
Me emme anna anteeksi, ja silti meillä on otsaa luulla, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin (ks. Mark. 11:25, 26).
Usein syömme huonosti, emme harrasta liikuntaa ja kohtelemme kehoamme kaltoin muilla tavoin. Sitten syytämme sairauksistamme Jumalan tahtoa.
Emme opeta lapsiamme kunnolla, mutta silti pahastumme vihjauksesta, että heidän kapinointinsa voisi olla meidän syytämme (ks. 5. Moos. 6:7; Sananl. 22:6).
Emme pysy Kristuksessa emmekä hänen sanassaan. Silti syytämme "Jumalan tahtoa", kun pyydämme haluamaamme, mutta emme saakaan sitä (Joh. 15:7).
Tiedämme, että usko syntyy kuulemisesta ja Jumalan sanan mietiskelystä (ks. Room. 10:17), ja useimmat meistä tekevät sitä hyvin vähän. Mutta annas olla kun joku vihjaa, että meiltä jäi luvattu asia saamatta epäuskon takia, niin johan suutumme.
Raamatussa opetetaan, että se, joka "asuu Korkeimman suojassa", saa kyseisessä psalmissa (91) luvatun suojeluksen; että minulla on varustus, jota täytyy pitää yllä ja kantaa, mukaan luettuna uskon kilpi Saatanan palavien nuolien torjumiseen (ks. Ef. 6:13-18); että "Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona" etsien jotakuta nieltäväkseen ja että minun on määrä vastustaa häntä (ks. 1. Piet. 5:8; Jaak. 4:7). Ja silti kun joku arvelee minun itseni ehkä olevan syypää siihen, etten varjeltunut joltakin tuhoisalta tapahtumalta, minä loukkaannun. Entä sinä?
En todellakaan vihjaa, ettei Jumala koskaan sallisi meidän käydä läpi vaikeuksia, että kaikki ongelmamme johtuisivat tottelemattomuudesta tai että kaikki vastaamattomat rukoukset johtuisivat epäuskosta. Tarkoitan vain, että monet epäonnistumisistamme ja vaikeuksistamme ovat meidän syytämme, eivät "Jumalan tahto"; meillä on oma osuutemme suojelun ja muun taivaallisen huolenpidon varmistamisessa" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 91-93, Päivä Osakeyhtiö 2008).
Siunausta!
Ps. "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa (Ps. 27:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti