19.4.
Jatkoa 16.4 aloittamaani kirjoitukseen. Otsikko sama.
ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 4.
Jumalan armo on olemassa jokaista varten. Aiemmin jo totesimme, että jokainen meistä on - ja henkilöön ei katsota - syntinen ja sen vuoksi erossa Jumalasta. Tuomion alla ja matkalla kohti iankaikkista kadotusta. Tiesitkö, että Jeesus puhui kadotuksesta aika paljon - jotkut ovat uskaltaneet sanoa, että Hän puhui kadotuksesta enemmän kuin taivaasta. Syntinen ihminen ei voi suoraan kohdata pyhää Jumalaa ja Hänen armollisuuttaan. Millä perusteella Jumala voi tarjota meille syntisille armoaan?
Olemme jo aikaisemmin sivunneet tätä asiaa, mutta tuon sitä esiin toisten raamatunpaikkojen kautta:
"Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:
että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden,
kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin
ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä,
kirjoitusten mukaan"
1. Kor. 15:1-4).
Lihavoitu teksti kertoo meille syyn siihen, miksi Jumala voi olla syntiselle ihmiselle armollinen. Olemme juuri viettäneet Pääsiäistä ja muistelleet Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa syntiemme tähden, sekä Hänen ylösnousemustaan kuolleista.
Synnin tahraamasta maailmasta ei voinut löytyä minkäänlaista apua ihmisen syntikysymykseen. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Jumalan syntyä ihmiseksi. Sen muistoksi vietämme Joulua. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Jumala antoi ainokaisen - ainutsyntyisen - Poikansa syntyä maailmaan siksi, että Hän valmisti Hänen kauttaan meille pelastuksen synneistämme:
"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuolemansa kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen"
(Hebr. 2:14).
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti"
(Fil. 2:5-8).
Jeesuksen maan päälle tulon suurin syy oli se, että Hänet ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden.
Jatkan huomenna. ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS-kirjoitusta voi halutessaan jakaa sosiaalisessa mediassa - ja missä vain. Samoin koko blogia.
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858.
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Tulimme taas Sunnuntaihin. Karanteeniviikotkin ne menevät, että vilisevät. Ei ainakaan sen vuoksi ole aika tullut pitkäksi. Tietenkin ikävä asia sinänsä tämä Korona-pandemia. Olemme rukoilleet, että se, mitä Jumala haluaa tämän vitsauksen kautta tapahtuvan, toteutuisi. Ajattelen lähinnä sitä, että ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen ja uskoisivat Jeesukseen - eihän meidän pelastumiseksemme Jumalan valtakuntaan mikään muu asia auta. Syntisyyteemme - ja sellaisiahan me "jok´ikinen iikka" olemme - on Jumalalla vastaus olemassa Jeesuksessa kristuksessa. Myös meidän kohdallamme, jotka jo uskomme Jeesukseen, tämä Korona-aika voi osoittaa/ja on voinut jo osoittaa, että emme elämässämme ole olleet kokonaan Herralle antautuneita. Olemme voineet joutua tarkastelemaan elämämme tärkeysjärjestyksiä - sitä, mille me oikeasti elämme. Korona-aika on hyvää aikaa laittaa rukouselämäänsä kuntoon henkilökohtaisesti. Samoin aviopuolisoiden yhteistä rukouselämää. Kuten myös perheiden yhteistä rukouselämää. On hyvä koota lapset ja aikuiset - koko "pere" - yhteiseen rukoushetkeen. Sitä ei saa/tarvitse ujostella. Sehän on Jeesukseen uskovien ihmisten "ydinelämää". Se voi alkuun tuntua vaikealta, jos ei siihen ole tottunut, mutta siihen voi opetella. Elämme etsikkoaikaa myös seurakuntien yhteistä rukouselämää ajatellen. Pandemian jälkeen olemme "testissä" sen suhteen, kuinka Jumalan kutsu rukoukseen on mennyt perille. Kristittyjen yhteiseen rukoukseenkin Jumala tahtoisi meidän katsovan - onhan se kaikkien Jeesukseen uskovien "tyvi asiaa", sillä "tyvestä puuhun noustaan."
Sitä kun puolille öin "kukkuu" - Globaalia rukousiltaa seuraillen - niin kellokin on joutunut jo "jonnii verran" kun aamulla pehkuista kuoriutuu. Silloin kun se tapahtui, oli 9.4 astetta lämmintä. Hieman näjyi tuulahtelevan. Pilvistäkin oli. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.
Kuuntelimme ja katselimme taltioinnin seurakuntamme Sunnuntaijuhlasta - sitä kun ei seurakuntavoi Koronan vuoksi sinne rukoushuoneelle rientää. Arto Riihinen johti tilaisuuden ja puhui. Eljas Riihinen lauloi, kitaralla itseään säestellen. Saarnan piti Anne Hyppönen, pastorskamme. Tekniikka tekee nykyään mahdolliseksi seurakuntayhteyden - niille, jotka voivat katsoa netistä lähetystä. Uskotv:sta voi Saarijärven seurakunnan kohdalta tilaisuutta katsoa.
Kuuntelimme myös "Päivän biisin", jossa oli sanomana, että aika rientää ja kello käy, mutta näkyykö hedelmää.
Kävin urheilukentällä "päivän käppäilyt" - sunnuntaikävelyt - tekemässä. 10 km.
Palailtuani kotiin ruokaa ja kahvia.
Laitoin tulet takkaan.
Lintujen ruokintapaikalle ilmestyi sellainen lintu, jota ei ole aiemmin ollut. Aika kookaskin, joka ei jää huomaamatta - naarasfasaani.
Tänäänkin on tullut "perekunnan vatsappiin" mukavia kuvia - luontokuvia, ynnä ulkoilukuvia ja mitä onkaan. Mukava yhteydenpitoväline sekin. Minulla kun ei ole sellaista puhelinta, josta voisin seurata tuollaisia juttuja, niin M-L aina lukee omastaan minulle ja näyttää kuvia.
Eiköhän tässä illan mittaan vielä iltapalaa ja teetä tule nautituksi. Klo 21 alkaa taas Globaali rukousilta, jota olen ajatellut liki puolilleöin seurailla.
Siunausta!
Ps. "Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän herramme Jeesuksen kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään" (2. Piet. 3:17-18).
Tulimme taas Sunnuntaihin. Karanteeniviikotkin ne menevät, että vilisevät. Ei ainakaan sen vuoksi ole aika tullut pitkäksi. Tietenkin ikävä asia sinänsä tämä Korona-pandemia. Olemme rukoilleet, että se, mitä Jumala haluaa tämän vitsauksen kautta tapahtuvan, toteutuisi. Ajattelen lähinnä sitä, että ihmiset kääntyisivät Jumalan puoleen ja uskoisivat Jeesukseen - eihän meidän pelastumiseksemme Jumalan valtakuntaan mikään muu asia auta. Syntisyyteemme - ja sellaisiahan me "jok´ikinen iikka" olemme - on Jumalalla vastaus olemassa Jeesuksessa kristuksessa. Myös meidän kohdallamme, jotka jo uskomme Jeesukseen, tämä Korona-aika voi osoittaa/ja on voinut jo osoittaa, että emme elämässämme ole olleet kokonaan Herralle antautuneita. Olemme voineet joutua tarkastelemaan elämämme tärkeysjärjestyksiä - sitä, mille me oikeasti elämme. Korona-aika on hyvää aikaa laittaa rukouselämäänsä kuntoon henkilökohtaisesti. Samoin aviopuolisoiden yhteistä rukouselämää. Kuten myös perheiden yhteistä rukouselämää. On hyvä koota lapset ja aikuiset - koko "pere" - yhteiseen rukoushetkeen. Sitä ei saa/tarvitse ujostella. Sehän on Jeesukseen uskovien ihmisten "ydinelämää". Se voi alkuun tuntua vaikealta, jos ei siihen ole tottunut, mutta siihen voi opetella. Elämme etsikkoaikaa myös seurakuntien yhteistä rukouselämää ajatellen. Pandemian jälkeen olemme "testissä" sen suhteen, kuinka Jumalan kutsu rukoukseen on mennyt perille. Kristittyjen yhteiseen rukoukseenkin Jumala tahtoisi meidän katsovan - onhan se kaikkien Jeesukseen uskovien "tyvi asiaa", sillä "tyvestä puuhun noustaan."
Sitä kun puolille öin "kukkuu" - Globaalia rukousiltaa seuraillen - niin kellokin on joutunut jo "jonnii verran" kun aamulla pehkuista kuoriutuu. Silloin kun se tapahtui, oli 9.4 astetta lämmintä. Hieman näjyi tuulahtelevan. Pilvistäkin oli. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.
Kuuntelimme ja katselimme taltioinnin seurakuntamme Sunnuntaijuhlasta - sitä kun ei seurakuntavoi Koronan vuoksi sinne rukoushuoneelle rientää. Arto Riihinen johti tilaisuuden ja puhui. Eljas Riihinen lauloi, kitaralla itseään säestellen. Saarnan piti Anne Hyppönen, pastorskamme. Tekniikka tekee nykyään mahdolliseksi seurakuntayhteyden - niille, jotka voivat katsoa netistä lähetystä. Uskotv:sta voi Saarijärven seurakunnan kohdalta tilaisuutta katsoa.
Kuuntelimme myös "Päivän biisin", jossa oli sanomana, että aika rientää ja kello käy, mutta näkyykö hedelmää.
Kävin urheilukentällä "päivän käppäilyt" - sunnuntaikävelyt - tekemässä. 10 km.
Palailtuani kotiin ruokaa ja kahvia.
Laitoin tulet takkaan.
Lintujen ruokintapaikalle ilmestyi sellainen lintu, jota ei ole aiemmin ollut. Aika kookaskin, joka ei jää huomaamatta - naarasfasaani.
Tänäänkin on tullut "perekunnan vatsappiin" mukavia kuvia - luontokuvia, ynnä ulkoilukuvia ja mitä onkaan. Mukava yhteydenpitoväline sekin. Minulla kun ei ole sellaista puhelinta, josta voisin seurata tuollaisia juttuja, niin M-L aina lukee omastaan minulle ja näyttää kuvia.
Eiköhän tässä illan mittaan vielä iltapalaa ja teetä tule nautituksi. Klo 21 alkaa taas Globaali rukousilta, jota olen ajatellut liki puolilleöin seurailla.
Siunausta!
Ps. "Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän herramme Jeesuksen kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään" (2. Piet. 3:17-18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti