Kiehisen vuolijan Blogi

26.4.

16.4. aloittamani "kirjoitelma" jatkuu - mainitsen tämän ihan siitä syystä, että jos joku uutena tulee näitä "raapustuksia" silmäilemään, niin voi halutessaan mennä kirjoituksen alkuun.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 11.

Meistä ei kukaan ole toivoton tapaus. Jokainen voi pelastua synneistään, sillä Jeesuksen veri riittää. Tästä puhuvat esikuvallisesti Vanhassa testamentissa kerrotut uhritoimitukset, joissa uhrieläimet saivat kokea kuoleman ihmisten sijaisina. Näiden Jumalan säätämien uhrien veren kautta ihmisten synti peitettiin. Tämä kaikki oli Jumalan armoa, vaikka nämä uhrit eivät ottaneetkaan pois ihmisten syntiä, sillä tämän saattoi tehdä vain Jumalan Uhrikaritsa, Jeesus, Kristus, Jumalan Poika.

Suuri sovituspäivä oli määrätty israelilaisille vietettäväksi kerran vuodessa. Siihen liittyi useammanlaisia asioita: uhreja, pyhä kokous, paastoa ja sitä vietettiin sapattina. Näissä kaikissa oli myös oma esikuvallinen sanomansa ja merkityksensä, joihin emme tämän kirjoituksen puitteissa puutu. Kaiken kaikkiaan Vanhasta testamentista - ja Vanhasta liitosta - löytyvä runsas ja rikas esikuvallisuus, on myös meille tarkoitettua Jumalan Sanaa. Rohkaisen siihen rukoillen paneutumaan - ihan Suurta sovituspäivääkin ajatellen. Koko Raamatun "punainen lanka" on Jeesuksen veri, jonka kautta meidät lunastettiin, vapaaksi ostettiin, synneistämme. Syntiemme sovitus, Golgatan ristillä, on julki tuotu esikuvien ja profetioiden - joita myös monilukuinen määrä Messiaanisia Psalmeja ovat - kautta Vanhassa testamentissa silmiemme eteen. Uudessa testamentissa - ja Uudessa liitossa - meille julistetaan esikuvien ja profetioiden suuri täyttymys, sen kautta, mitä Jeesus teki puolestamme. Sen kautta Jumala voi olla meille armollinen, sillä armo ja totuus on tullut osaksemme Jeesuksen kautta. Jos jotakin, niin tätä, Pyhä Henki haluaa meille kirkastaa.

Olemme Suuren sovituspäivän tapahtumissa keskittyneet ylipappiin, kaikkeinpyhimpään ja kahteen kauriiseen (käytän koko ajan Kirkolliskokouksen v. 1933 käytäntöön ottamaa Vanhan testamentin suomennosta ja 1938 käytäntöön ottamaa Uuden testamentin suomennosta. Jos käytän jotain muuta suomennosta, ilmoitan sen). Näiden esikuvallista merkitystä - ajatellen Jeesuksen täytettyä työtä - katselemme seuraavaksi. Pyhä Henki meitä siinä auttakoon!

Kaikkeinpyhin oli israelilaisten erämaavaelluksen aikaisen "telttatemppelin" ja myöhemmin Jerusalemin temppelin pyhin osa. Kaikki olli tehty Jumalan antamien tarkkojen ohjeiden mukaan (voit tutustua aiheeseen 2. Moos. 25 - 31, 35 - 40 luvuista). Pyhäkkö muodostui kahdesta osasta: pyhästä ja kaikkeinpyhimmästä (erämaavaelluksen aikana oli toinenkin maja, jota nimitettiin Ilmestysmajaksi (2. Moos. 33:7 alkaen). Sen oli Mooses pystyttänyt leirin ulkopuolelle. Siellä Herra ilmestyi hänelle. Jos jollakin oli kysyttävää Herralta, tuli hänen mennä tänne Ilmestysmajalle. Myös pyhäkköä kutsuttiin Ilmestysmajaksi, 2. Moos. 40:2). Pyhäkön ympärillä oli esipiha, jonka aitakin puhuu meille monella tavalla esikuvallista kieltään - niinkuin kaikki osat, esineet, värit, raaka-aineet, jne. Esipihasta löytyi vaskinen polttouhrialttari. Siellä oli myös penkkejä, joilla uhrieläimiä teurastettiin. Alttarin ja pyhäkön välillä oli vaskiallas, jossa papit pesytyivät Jumalan antamien ohjeiden mukaan  Osassa pyhä oli näkyleipäpöytä, seitsenhaarainen lamppu ja kaikkeinpyhimmän esiripun edessä suitsutusalttari. Kaikkeinpyhimmässä, jonka esiripun taakse sai mennä vain ylipappi kerran vuodessa, Suurena sovituspäivänä, oli liitonarkki, jonka kantena oli armoistuin kerubeineen. 

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Eiliten tulin seuranneeksi melkein puoleen yöhön Globaalia rukousiltaa, Nigeriasta. Siksi kello oli jo rientänyt kun nousin Sunnuntaihin - ennätin kuitenkin ihan hyvin vielä siihen mukaan, eli matkaan. M-L oli noussut aiemmin. 5.2 astetta lämmintä nousun aikaan. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Kuuntelimme ja katselimme netin kautta oman seurakunnan Sunnuntaijuhlan, joka oli näin Korona-aikaan vain nettilähetys. Jukka Oittinen johti ja puhui. Hannu-Heikki Hyppönen saarnasi. Molemmat puhuivat rohkeasti. Musiikissa oli kolmen sisaren laulu- ja soitinryhmä - flyygeli, huilu ja viulu. 

Kuuntelimme Terhi-Marjan valitseman "Päivän biisin". Se oli tänäänkin koskettava - erityisen koskettava - "Hyvä on, että yhdessä voimme, tuoda kiitoksen Herrallemme" Kaikki sanat ovat hyvät ja sävel niin hyvä ja lauluun sopiva, melodisen tunteellinen - siksi, että laulu on syntynyt Pyhästä Hengestä. Taustasta tykkäsin kyllä kovasti; yksinkertainen, mutta herkästi "kitaroinnilla" toteutettu. Muitakin soittimia oli. Laulajana Petrus. Sellainen laulu, joka saa kyyneleet nousemaan "melkein silmiin asti", joskus niihinkin. Venäläinen, vainottujen kristittyjen, laulu. "Kylmiä väreitä" selkäpiissä menee, kun kuuntelee venäläisten, tai ukrainalaisten uskovien kuoron laulavan laulua.

Terolta tuli mukavaa "liikkuvaa kuvaa." Aaro siellä pienenä poikana touhuili. Eeliskin vilahteli. Terhi-Marjalta tuli kuva hänestä ja Danielista päät vierekkäin - päissä molemmilla jalkapallon puolikkaat. Milena ja Minja olivat "luonnonhelmassa", jossain missä järvikin näkyi - vai oliko se järvi. Yhdessä kuvassa Milena seisoi paperi käsissään, johon oli kirjoittanut toivomuslistan Vappujutuista. Piristäviä kuviloita.

M-L kuunteli ja katseli vielä netin kautta Enontekiön kirkosta kirkkoherran lähtösaarnan. Minä menin urheilukentälle 10 km lenkille. Joka toisen km:n kävelin ja joka toisen "juostahissuttelin." Kylmä tuuli. Lumihiutaleita tuli taivaalta.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoittelin.

Soittelin kotipuoleen velimiehelle.

Iltapalaa ja teetä.

21 jälkeen seurailin myöhään Globaalia rukousiltaa.

Siunausta!

Ps. "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa" (1. Kor. 16:13-14).