Kiehisen vuolijan Blogi

14.5.

16.4. aloittamani "tarina" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 29.

Lupasin eilen, että tänään olisi puhetta Aaronin sauvasta, josta myös Hebrealaiskirje mainitsee:

"...ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut"

(Hebr. 9:4).

Luetussa kohdassa puhutaan Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä olevasta liitonarkista., jossa säilytettiin myös Aaronin viheriöinyttä sauvaa. Tutustumme siihen, kuinka se oli sinne joutunut:

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja ota heiltä, kaikilta heidän ruhtinailtansa, sauva kutakin sukukuntaa kohti, heidän sukukuntiensa mukaan, kaksitoista sauvaa. Kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa, mutta Leevin sauvaan kirjoita Aaronin nimi, sillä tämänkin sukukunnan päämiehellä olkoon sauvansa. Pane ne sitten ilmestysmajaan lain arkin eteen, missä minä teille ilmestyn. Ja tapahtuu, että kenen minä valitsen, sen sauva versoo. Siten minä lopetan israelilaisten napinan, niin että pääsen kuulemasta heidän napinaansa teitä vastaan. Ja Mooses puhui tämän israelilaisille, ja kaikki heidän ruhtinaansa antoivat hänelle kukin sauvansa sukukunnittain, yhteensä kaksitoista sauvaa, ja Aaronin sauva oli heidän sauvainsa joukossa. Ja Mooses pani sauvat lain majaan, Herran eteen"

(4. Moos. 17:1-7).

Mikä oli johtanut siihen, että Herran täytyi antaa tällainen "kahdentoista sauvan" käsky?:

"Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika, otti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, ja Oonin, joka oli Ruubenin pojan Peletin poika, ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä. Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: "Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?"

(4. Moos.16:1-4).

Varmastikin kapinahenki, joka johti tuollaiseen tilanteeseen, oli kytenyt jo pidempään israelilaisten seurakunnan keskellä. Kapinalla on yleensä aina johtajansa. niin tässäkin. Heihin oli yhtynyt kaksisataa viisikymmentä miestä, jotka olivat johtavia henkilöitä. Voimme oikeutetusti todeta, että näiden ihmisten vaikutus omiin perhekuntiinsa sai aikaan kapinahenkeä myös heissä. Niinhän se tapahtuu tänäkin päivänä: Arvosteluhenki ei vaikuta vain meihin itseemme, vaan myös niihin ihmisiin, joiden kanssa elämme ja joiden kanssa olemme tekemisissä. Kapina kohdistui Mooseksen ja Aaronin johtajuuteen ja pappeuteen kansan keskellä; johtajuuteen, johon Herra itse oli heidät kutsunut ja asettanut. Pyydän sinua lukemaan lukua 16, josta luimme katkelman. Kyseessä oli myös pappeuden tavoittelu, vaikka se ei kuulunut heille:

"Ja Mooses puhui Koorahille: "Kuulkaa, te leeviläiset! Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä? Hän salli käydä tykönsä sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi; ja nyt te tavoittelette pappeuttakin. Niin siis sinä ja koko sinun joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan; sillä mikä on Aaron, että te häntä vastaan napisette!" Ja Mooses kutsutti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat. Mutta he sanoivat: "Emme tule. Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä meidän valtiaaksemme?"

(4. Moos. 16: 8-13).

Lukiessamme tapausta, aistimme sen voimakkaan väärän mielen, jonka valtaan kapinoitsijat olivat joutuneet. 

Kapinalla oli traagiset - järkyttävät, surulliset ja murheelliset - seuraukset. Tapahtui vielä sekin, että Koorah kokosi Moosesta ja Aaronia vastaan koko seurakunnan Ilmestysmajan ovelle. Silloin Herran kirkkaus näkyi koko seurakunnalle (4. Moos. 16: 19). Ennen Jumalan tuomiota, puhui Mooses vielä näin:

"Tästä te tietäkää, että Herra on minut lähettänyt tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta tahdostani"

(4. Moos. 16:28).

Ensimmäinen järkyttävä tapahtuma - kapinan seurauksena - oli tällainen:

"Tuskin hän oli saanut kaiken tämän sanotuksi, niin maa halkesi heidän altansa ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa. Ja he suistuivat kaikkinensa elävältä tuonelaan, ja maa peitti heidät; ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä. Ja koko Iasrael, joka oli heidän ympärillänsä, pakeni kuullessaan heidän huutonsa, sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin. Mutta tuli lähti Herran tyköä ja kulutti ne kaksisataa viisikymmentä miestä,..."

(4. Moos. 16:31-35).

Kansan napina ei kuitenkaan loppunut. Se johti toiseen Jumalan "tuomiotekoon":

"Mutta seuraavana päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "Te olette surmanneet Herran kansaa." ...Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan." ... Ja hänen vielä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheilla vitsaus taukosi. Mutta niitä, jotka vitsauksesta kuolivat, oli neljätoista tuhatta seitsemänsataa henkeä, paitsi niitä, jotka saivat surmansa Koorahin tähden"

(4. Moos. 16:41, 44, 45, 48, 49). 

Tämän jälkeen tapahtui se, mistä luimme alussa: Mooses pani 12 sauvaa lain majaan, Herran eteen:

"Kun Mooses seuraavana aamuna meni lain majaan, niin katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita. Ja Mooses vei ulos kaikki sauvat Herran kasvojen edestä kaikkien israelilaisten tykö; ja he katselivat niitä ja ottivat kukin sauvansa. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Vie Aaronin sauva takaisin lain arkin eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille, ja lopeta heidän napinansa, niin että minä pääsen sitä kuulemasta, jotta he eivät kuolisi. Ja Mooses teki sen; niinkuin Herra häntä käski, niin hän teki"

(4. Moos. 17: 8-11).

Aaronin viheriöinyt sauva tuli säilytettäväksi lain arkissa - niinkuin alussa luimme Hebrealaiskirjeestä - siksi että se oli merkkinä uppiniskaisille. Se kertoi siitä, että Jumala oli valinnut nimenomaan aaronin tehtävään, jota hän hoiti seurakunnan keskellä. Herra osoitti näiden tapausten kautta, joista tänään olemme lukeneet, että meidän tulee kunnioittaa Hänen valintaansa erilaisiin tehtäviin, eikä kadehtia niihin valittuja ja kutsuttuja ihmisiä. Meidän on tässä yhteydessä muistettava myös, että Mooses ja Aaron olivat myös esikuvia, joiden täyttymys tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa.

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin - "karanteenivanhuksilta" - serkulleni, Tuula Häkkiselle, sekä, Tuula Bokmanille, Tuula Lehtomäelle, Tuula Tainijoelle, Tuula Ruposelle, että Tuula Porkalle!

Torstaissahan sitä mennään - ja viikot sen kun vilisevät. Karanteenista huolimatta. 16.2 astetta lämmintä - auringon puolella - nousun aikaan. Myöhään meni sängystä nousu - mutta myöhään men isänkyyn menokin. Globaali rukousilta jatkui yli puolen yön - ja jatkui vielä senkin jälkeen jossain sosiaalisen median puolella. Ennättipä tuota kuiten herätä - tai sai. 

Aamupalaa ja kahvia. "Päivän biisin" kuuntelu. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Danielin kirjaa.

Uutisten "tsekkaamista."

Kävin urheilukentällä 9.2 km lenkillä. Siitä "juostahissuttelin" 8. ja 9. km. Muut kävelin. Kun aurinko paistoi, niin ei tuullut. Muulloin tuuli oli välillä kova. Mennessä 8 astetta. Palatessa 7. Luntakin satoi välillä. Emilia - jolla oli tänään, niinkuin muillakin koulukkailla koulupäivä ihan koululla, 8 viikon etäjakson jälkeen - polki pyörällään koulusta kotiin, ollessani kentällä. Hän huomasi minut, kurvasi kentän päätyyn, jätti pyörän siihen, ja tuli kentälle luokseni. Se oli mukavaa.

Kahvia.

Daniel oli soittanut mummin puhelimeen - kun ei saanut minua kiinni - ja kysellyt, että olisiko jotain työtä. Laitoin hänelle viestin, että voisiko tulla tekemään tulet laavuun, niin paistettaisiin makkaraa ja keitettäisiin kahvia. Se sopi. Niimpä Daniel sitten sytytteli tulen - yhdellä tikulla. Istuskelimme laavussa, paistelimme ja söimme makkaroita, joimme kahvia ja mehua. Danielilla oli oma kuksa taskussa mukana.

Daniel halusi laittaa autotallissa tavarat paikoilleen, kun siellä oli yksi levy kaatunut ja sitten muitakin "tavaria" levinnyt hajalleen. Häneltä kyllä hommat hoituu. Kun laavussa sanoin, että ensi yönä on taas pakkasta, että pitää puita viedä sisälle, niin Daniel heti sanoi, että minä voin hakea. Niin hakikin - ja niin ison kuorman hyvin kevyen näköisesti, että minulla olisi jo tehnyt tiukkaa. Kiitos Danielille!

Luin vähän kirjaa.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoittelin.

Uutisia, sekä Suomesta, että Israelista.

Meijjän lintujen ruokintapaikalla on paljon oravia, sekä pieniä, että vähän isompia. Tähän päivään mennessä kuusi oravaa, samalla kertaa ruokailemassa, oli ennätys. Tänään M-L sanoi, että oli seitsemän kurrea samaan aikaan syömäpuuhissa. 

Siunausta!

Ps. "Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee" (Sef. 3:7).