Kiehisen vuolijan Blogi

18.5.

Jatkoa 16.4. aloittamalleni "kirjoittelulle.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 33.

Jatkamme oloamme Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä, esiripun sisäpuolella. On sekin sanottava tässä rohkaisuksi - sinulle ja itselleni - että siellähän me nykyään elämme; me, jotka uskomme Jeesukseen: siellä esiripun sisäpuolella - emme kuitenkaan israelilaisten Ilmestymajan kaikkeinpyhimmässä, vaan taivaallisessa. Huomaa vaan se, että esirippua ei ole enää olemassa siinä välissä. Vielä palaamme esirippuun. Nyt kuitenkin liitonarkin sisälle, sen kantena olevan armoistuimen alle:

"Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi oli "kaikkeinpyhin": Siinä oli ... liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut..."

(Hebr. 9:3, 4).

Olemme jo aikaisemmin puhuneet näistä esineistä - taustoista sille, miksi Jumala käski ne laitettavaksi liitonarkin sisälle. Toivottavasti voimme - sen jälkeen kun olemme puhuneet näistä esineistä ja niiden olinpaikasta - iloita siitä, että liitonarkin päällä on armoistuin.

Arkissa olivat laintaulut - liitontaulut. Ne koskivat sitä liittoa, jonka Jumala teki Mooseksen - kansan - kanssa Hoorebilla. Muistamme, että ensimmäiset liitontaulut Mooses murskasi vihastuksissaan, siitä syystä, että kansa - Mooseksen ollessa Jumalan kanssa vuorella - Aaronin johdolla oli tehnyt kultaisen vasikan ja alkanut palvoa epäjumalaa. Siitä huolimatta, että olivat lupautuneet täyttämään Jumalan ja heidän kanssaan tehtävää liittoa.

Lieneekö kaukaa haettua sanoa, että tässä kirjaimellisesti toteutui esikuvallisesti, jollakin tavalla se, että ihminen ei pysty Jumalan lakia täyttämällä koskaan pääsemään Jumalan yhteyteen - pelastumaan synneistään - eikä elämään elämäänsä Hänen yhteydessään. Tätä ensimmäisten laintaulujen murskaamista ei kenenkään pidä käsittää niin, että laissa olisi jotain vikaa, tai, että se olisi poistettu olemasta. Tämän todistaa meille jo sekin, että Jumala kirjoitti sormellaan uusiin tauluihin saman, minkä oli kirjoittanut ensimmäisiinkin - eli kymmenen käskysanan lain. Tosin Mooses joutui näkemään toisten taulujen eteen - niinkuin jo aikaisemmin asiaa käsitellessämme olemme lukeneet - enemmän työtä, kuin ensimmäisten. Ensimmäiset olivat Jumalan "hommaamat", mutta toiset kivet olivat Mooseksen "hommaamat." Mahdollisia uusia lukijoita kehoitan tutustumaan näiltäkin osin aikaisempien päivien kirjoituksiin, koska en halua toistaa liikaa sitä, mitä jo on kirjoitettu.

Nämä toiset laintaulut Mooses, Jumalan käskyn mukaan, laittoi lainarkkiin. 

Olemme jonkun kerran maininneet, että liitonarkki oli esikuva Jeesuksesta ja Jumalan läsnäolosta kansan keskellä. Lukiessamme Raamattua - tietenkin erityisesti Uutta testamenttia - näemme, että Jeesus täytti lain täydellisesti, ts. Häntä ei voitu osoittaa syylliseksi syntiin missään asiassa - sillä Jumalan lain rikkominen vähäisimmässäkään muodossa, merkitsi lankeamista syntiin. Jeesus itse sanoo:

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut"

(Matt. 5:17-18).

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että Jumala vaatii antamansa lain noudattamista. Kukaan meistä ihmisistä ei kuitenkaan siihen pysty - ei edes sellainen, joka sanoo siihen pystyvänsä:

"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin"

(Jaak. 2:10).

Lakia ei ole kumottu, mutta kenenkään ihmisen ei ole sitä mahdollista täyttää. Kukaan ei voi pelastua synneistään lain täyttämisen kautta. 

Jeesuksessa täyttyivät täydellisesti myös kaikki ne esikuvat, jotka koskivat Häntä. Meidän on muistettava, että nekin kuuluivat niihin lakeihin, jotka Jumala antoi Moosekselle vuorella. Jeesuksessa ne täyttyivät tarkasti - nuo Hänen elämäänsä ja työtänsä koskevat esikuvat, joita jotkut ihmiset pitävät jopa turhina, meitä Uuden liiton uskovia ajatellen. Tietenkin on niin, että niiden täyttymys Jeesuksessa riittää meille; me pelastumme synneistämme uskomalla Jeesukseen. Kuitenkin nämä esikuvatkin, joita me kenties vajavaisesti osaamme soveltaa niiden täyttymykseen, ovat Jumalan profeetallista sanaa meillekin. Ne kertovat Jumalan rakkaudesta syntiin langennutta maailmaa kohtaan; kaikkina aikoina eläviä ihmisiä kohtaan. Ne kertovat Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta syntiinlangennutta ihmistä kohjtaan ja Hänen vihastaan ja armottomuudestaan syntiä kohtaan.

Kuitenkin, kun Jeesus puhuu siitä, että Hän tuli lakia täyttämään, tarkoittaa Hän sitä lakia, joka oli kirjoitettu liiton tauluihin; niihin, jotka tuli laittaa liitonarkkiin. Jeesuksesta sanotaan:

"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lainalaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan"

(Gal. 4:4-5).

Jos Jeesus olisi syyllistynyt, ihmisenä maan päällä ollessaan, lainalaisena eläessään, lainrikkomukseen, ei Hänellä olisi olluit mahdollisuutta lunastaa meitä lainalaisia, eikä meistä näin ollen olisi voinut tulla Jumalan lapsia. Se, että Jeesus saattoi vapaaksi ostaa, lunastaa, meidät synnin orjuudesta, merkitsi lain täyttämistä kokonaan. Raamattu sanoo:

"...sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut"

(Ga.. 2:21).

Vanhurskautta, otollisuutta Jumalan edessä, ei voida saavuttaa lain kautta, vaan Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta:

"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee." Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta." Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu""

(Gal. 3:10-13).

"Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat"

(Gal. 3:21-22).

Ihminen, joka perustautuu lain tekoihin, on kirouksen alainen, koska kukaan ei pysty lakia täyttämään. Kukaan ei voi tulla Jumalan edessä vanhurskaaksi, Jumalan hyväksymäksi; otolliseksi Hänelle, lakia noudattamalla. Jumala on valinnut "uskon-linjan", jonka kautta voimme päästä Hänen yhteyteensä. Laki ei perustaudu uskoon, vaan sen täyttämiseen. "Uskon-linja" on ainoa tie tulla Jumalan yhteyteen ja syntien anteeksisaamiseen. Pelastus, joka meille syntisille ihmisille on luvattu ja valmistettu, annetaan meille vain uskosta Jeesukseen Kristukseen; niille jotka uskovat. Siksi meidän tulee uskoa Jeesukseen. Hän on täyttänyt lain meidän puolestamme täydellisesti, puhtaan, synnittömän, elämänsä kautta. Ja kuitenkin Hänet ripustettiin; naulittiin syyttömänä ristille meidän lainrikkojien tähden; meidän sijaisenamme, meidän puolestamme. Jeesus lunasti - osti vapaaksi meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Hän oli se kirottu, joka oli ristille ripustettu minun ja sinun - meidän puolestamme, jotka emme pysty lakia täyttämään ja noudattamaan.

Laintaulut liitonarkissa kertovat meille - ja muistuttavat meitä - Jumalan pyhästä tahdosta, jota me ihmiset emme pysty täyttämään, mutta jonka Jeesus täydellisesti täytti puolestamme. Jeesuksen työ Golgatan ristillä luetaan meidän hyväksemme täysimääräisenä. Kun uskomme Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme ja Herranamme, olemme Hänessä lain täyttäjiä. Ihmeellistä, mutta totta!

Siellä ne ovat, laintaulut, armoistuimen alla  Usko toimii aina "armonlinjalla". Armo puhuu meille siitä, että Jumala hyväksyy meidät täysin ilman omia ansioitamme yhteyteensä, kun uskomme Jeesukseen ja Hänen täytettyyn työhönsä puolestamme.

Edellisellä kerralla jo luimme siitä, että Jumala on asettanut Jeesuksen meille armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä. Siksipä on hyvin siunaavaa lukea seuraavanlaisia sanoja Jumalan Sanasta:

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan"

(Hebr. 4:14-16).

Et ole liian huono, voidaksesi käydä armon istuimelle. Et ole myöskään niin hyvä, ettetkö sitä tarvitsisi. Iloitaan armoistuimesta! Illoitaan Jeesuksesta!

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________ 

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Mannin Erkille, Jaskarin Erkille, Aution Erkille ja Seppäsen Erkille!

Sunnuntain jälkeen tulee arki ja Maanantai - ja se päivä koitti tänään. "Uinuimme" suht´ pitkään. 21.6 astetta oli lämmintä auringon puolella nousun aikaan. Taivas oli sininen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Ruokintapaikalla riitti ruokailijoita - lintuja ja oravia. "Päivän biisiä" kuunneltiin. Luin Danielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän äärellä.

Uutisetkin tuli silmäiltyä ja kuulosteltua - pitäähän sitä tietää, missä mennään ja mitä tapahtuu.

Eilen tuli mielenkiintoisia kuvia ja videota mielenkiintoisista syntymäpäivistä. Synttärisankari täytti 11 v. Sieltä ne tulivat kuvat "Timoilta." Videolla kuului kun Milena ja Minja lauloivat "täyttä kurkkua" Paljon onnea vaan...-laulua. Samaan aikaan synttärisankari - hieno tötterö päässään, johon oli kirjoitettu 11 v - söi kielellään lattialla synttärikakkuaan kaiken huomion keskipisteessä. Näkyi - niin ainakin luulin niiden olevan mukana olleille - olevan muitakin herkkuja tarjolla. Helmi-koiran synttäreitähän siellä juhlittiin. Mukava, ystävällinen, perheenjäsen.

Kävin hieman raittiissa ilmassa urheilukentällä. 5 km lenkin tein, josta 5. km:n "juostahissuttelin" ja muut kävelin. Aurinko paistoi. Emilia polki pyörällään koulusta  kotiinpäin ollessani kentällä ja vilkutteli minulle. Yhden ihmisen kanssa sain jutella ja ojentaa hänelle kirjoittamani vihkonen: Jumalalla on sinulle asiaa. Sanoi olevan tuttu nimi, kun luki vihkosen kannesta nimeni. Rukousta hänen puolestaan.

M-L oli autotallia siivoilemassa kun tulin kotiin. Kalakeitto maistui lenkin jälkeen - ja sehän vain paranee lämmitettäessä. Siksi sitä - niinkuin muitakin keittoja - voi tehdä isomman kattilallisen kerralla. Kahvikin maistui.

Kirjoittelin.

Kahvia.

Lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraamista - sekä Suomen, että Israelin.

"...Sellaiseen uskontoon, jota ensisijaisesti hallitsee kontrolli, ei mahdu paljoakaan tämäntyyppisiä merkkejä. Kontrolli voi olla kulttuurista johtuvaa - kuten perinteiseen englantilaiseen kristillisyyteen kuuluva viivasuora ylähuuli. Kontrolli voi olla jonkun yksilön tai voimaryhmittymän taholta tulevaa, jonka kautta he hallitsevat tietyn paikallisseurakunnan elämää ja kehitystä. David Watson kuvaili, että seurakunta voi olla kuin rakennus, jossa kaikki ikkunat on suljettu ja paperit siistissä pinossa. Kun ikkunat avataan Jumalan Henki puhaltaa huoneeseen elämää sillä seurauksella, että siistit paperipinot lentelevät ympäriinsä. Lopulta joku siisteysintoilija päättää, että siisteyden takia ikkunat täytyy pitää suljettuina. Paperipinot palaavat taas entiseen järjestykseensä, mutta Henki ei enää saa virrata vapaasti. Se järjestys, josta seurakunnat usein pitävät kiinni, ei tule taivaasta vaan hautausmaalta.

Uskonto, joka on kontrollin alla, ei voi sietää ennalta-arvaamattomuutta. Se haluaa, että kaikki on suunniteltu etukäteen, että on järjestys ja selityksiä..." (Rob Warner, Siunauksia ylhäältä, Mukaansa tempaava selvitys maailmanlaajuisesta Pyhän Hengen vuodatuksesta, jota nimitetään "Toronton siunaukseksi", Genesis-kirjat, Jyväskylä 1995, s.133, 134).

Siunausta!

Ps. "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu" (Sananl. 29:25).