16.5.
16.4. aloitetulle "jutulle" jatkoa.
ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 31.
Eilen aloitimme armoistuimeen liittyvien asioiden katselua. Se jatkuu nyt:
"Ja aseta armoistuin lain arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä"
(2. Moos. 26:34).
Liiton arkin kantena toimiva armoistuin oli pituudeltaan ja leveydeltään arkin kokoinen. 120 cm pitkä ja 72 cm leveä (2. Moos. 25:17).Armoistuin oli kokonaan puhdasta kultaa. Sen paksuudesta en ole löytänyt Raamatusta mainintaa. Armoistuin oli Herran valtaistuin, jossa Hän ilmestyi ja puhui Moosekselle, kuten eilen luimme.(2. Moos. 25:22. Koska jo aikaisemmin olemme käsitelleet ylipapin toimintaa esiripun takana, kaikkeinpyhimmässä, kiinnitämme vain lyhyesti tässä huomiota siihen asiaan.
Suurena sovituspäivänä, kerran vuodessa, ylipappi menee kaikkeinpyhimpään Herran ohjeistuksen mukaan:
"Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: älköön hän joka aika menkö pyhimpään, esiripun sisäpuolelle, armoistuimen eteen, joka on arkin päällä, ettei hän kuolisi; sillä minä ilmestyn pilvessä armoistuimen kohdalla"
(3. Moos. 16:2).
Vietyään ensin hiilipannun ja hyvänhajuisen suitsukkeen kaikkeinpyhimpään - ja pantuaan "suitsukkeen tulen päälle Herran eteen, niin että suitsutus pilvenä peittää lain arkin päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi" (3. Moos. 16:13), ylipappi "ottakoon mullikan verta ja pirskoittakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirkoittakoon sormellansa verta seitsemän kertaa" (3. Moos. 16:14). Tämä oli sen uhrieläimen verta, jonka Aaron oli teurastanut itsensä ja perheensä puolesta (3. Moos. 16:6). Sitten ylipappi "teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehköön sen verellä, niinkuin hän teki mullikan verellä: pirskoittakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen" (3. Moos. 16:15). Kansan syntiuhrikauriista emme puhu nyt sen enempää, koska siitä on puhuttu jo aiemmin.
Armoistuin-nimeä on käyttänyt ilmeisesti ensimmäisenä Luther raamatunkäännöksessään. Hebreasta (kapporet) suomennettuna sen merkitys on: "peite", joka tulee sanasta kapar: "peittää, kattaa". Kreikasta (hilasterion, sanasta hilaskestai) suomeksi käännettynä se tarkoittaa: "sovittaa, kohdella armollisesti" (IRT, 1, palsta 435, Tikkurila 1972).
Aapeli Saarisalo sanoo, että hebrealainen nimi: kapporet, merkitsee sanatarkasti "peitevälinettä", joka tarkoittaa "sovitusvälinettä". Hän sanoo, että "sana "peittää" ei näet merkitse niin paljon kannella tapahtuvaa sulkemista, kuin sivelemällä suoritettavaa peittämistä, sovittamista, eli sovitusta". Saarisalo jatkaa: "Välineen nimi on siis sovituskansi, koska ylimmäinen pappi toi sille uhrin sovittavan veren" (Aapeli Saarisalo, Raamatun sanakirja, s. 46, Data Universum Oy 2009).
Uhrieläinten veri armoistuimelle pirskotettuna kertoi siitä, että Jumala hyväksyi uhrin. Syntiuhrimullikan veri armoistuimella kertoi, että Aaronin ja hänen perheensä synti oli sovitettu, peitetty, Herran edessä. Kansan syntiuhrikauriin veri armoistuimella kertoi, että kansan kaikkien ihmisten synti oli sovitettu, peitetty, Herran edessä.
Uudesta testamentissa, meitä, synnin tähden Jumalasta eroon joutuneita, ihmisiä, vastaan tulee viesti, jonka arvoa ei voida mitata minkäänlaisilla mittareilla:
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, JONKA JUMALA ON ASETTANUT ARMOISTUIMEKSI USKON KAUTTA HÄNEN VEREENSÄ, OSOITTAAKSEEN VANHURSKAUTTAAN, KOSKA HÄN OLI JÄTTÄNYT RANKAISEMATTA ENNEN TEHDYT SYNNIT"
(Room. 3:21-25).
Jumala asetti Kristuksen armoistuimeksi (hilasterion, sovituksen välineeksi) uskon kautta Hänen vereensä. Se uhri, jonka Jeesus antoi, koskee kaikkia ihmisiä, kaikkina aikoina. Vanhan liiton Ilmestysmajassa oleva armoistuin oli esikuva Jeesuksesta armoistuimena:
"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen"
(Hebr. 9:11-12).
Jeesuksen ei tarvitse koskaan uusia uhrikuolemaansa syntiemme tähden. Hänen sovitustyönsä, syntiemme sovitus, Isän edessä on iankaikkisesti riittävä.
Hebrealaiskirjeessä puhutaan, 12. luvussa, että Jeesukseen uskovina emme ole käyneet sen vuoren tykö, jossa Israelin kansalle annettiin laki - näin vapaasti sanottuna - vaan:
"...te olette käyneet ... uuden liiton välimiehen, Jeesuksen tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri"
(Hebr. 12:24).
Jatkan huomenna.
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
______________________
Ja lauantaita. 2.9 astetta lämmintä noustessani 6.30. Harmaa taivas. Oli satanut. Kahvia ja vähän aamupalaa. Valmistautumista myöskin päivän tilaisuuteen. Luin Danielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Päivän biisikin"
kuunneltiin.
12:ksi "ajjaa hurruuttelin" helluntairukoushuoneelle. Sinne oli sovittu netti-kokoyuksen taltiointihomma. Huomenna pitäisi olla katsottavissa Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta. Paikalla olivat: Kokouksen johtaja, Jukka Oittinen, musiikista vastaava, Seija Suuronen, Kuvaaja, Tarmo Moisio, miksaaja, Tuomas Paananen ja minä, joka olin kutsuttu puhumaan tilaisuuteen.
9.5. sain kutsun tulla puhumaan ja samana päivänä vastasin myöntävästi. Korona-sulku -aikaa kun elelemme, niin varmaan siitä johtuen sain 12.5 postia, jossa oli myös "pientä sulkua", puhettani koskien:
"...mutta sellainen toive vanhimmiston taholta varmuuden vuoksi, ettei kokouksessa käsiteltäisi luterilaisen seurakunnan "lesbopappiasiaa." Seurakunnan linjana on ollut käydä kahdenkeskisiä suoria keskusteluja asiasta jahaluttaisiin se pitää tällä tavalla. Et ehkä ollut ajatellutkaan puhua siitä, mutta sovimme, että kirjoitan sinulle"
Se on uskoakseni kunniaksi seurakunnalle, toimia tuollatavalla ko. asian suhteen. Eikä minulle olisi tullut mieleenkään sellainen, että asiasta saarnassani puhuisin. Ei ole minun asiani "alkaa hoitelemaan" seurakunnan asioita - vaikka sen rivijäsen olenkin. Ja pitkään myös sen pastori. Olen sen hyvinkin selvästi esille tuonut useaan otteeseen, että minun kannanottoni kyseisessä asiassa ovat henkilökohtaisia, eikä niillä ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa.
Kirjoittelen tästä asiasta tähän blogiin ihan siksikin, että olen muutenkin kirjoittanut siitä hyvin seikkaperäisesti - saman periaatteen mukaisesti. Näkeepähänm jälkeenpäin, mihin kaikkeen tämä johtaa/on johtanut.
Vastasin vanhimmiston "varmuuden vuoksi" viestiin - niinkuin kohteliasta onkin:
"Homopappiasian" välttäminen puheessa sopii.
Seurakunta linjaa seurakuntaa koskevat asiat - ja niillä mennään. Näkökulma asiaan voi olla erilainen, ja tapa toimia sen mukaan erilainen. Yksilöinä meidän tulee toimia niinkuin Jumalan edessä oikeaksi koemme - niinkuin minäkin tässä po. asiassa.
Jumalalla on kyllä meille "mittatilaustyönä" tehtyjä asioita hoidettavaksemme - tämä asia on minun kohdallani sellainen. Siitä sitten on monenlaisia "oikeita" näkemyksiä, onko kukin toiminut oikein. Ihan Raamatustakin luettuna, näyttää siltäkin, että useinkin - jopa itse Jeesusta koskien - Hän puhui ja toimi ihmisten mielestä väärin. Minä en nyt itseäni vertaa Häneen, enkä niihin "uskon ihmisiin", joiden kohdalla niin tapahtui.
Herran edessä olen asian suhteen ollut ja pyrkinyt olemaan - ja edelleenkin. Näin olen toiminut - ja tietenkin tulen edelleenkin toimimaan - sillä eihän tuo asia ole vielä saanut "pistettä peräänsä. Vapain sydämin ja siunaten Jokke"
Saimme siellä rukoushuoneella laulut ja puheet "purkkiin." 12 - 14.30. välisen ajan siellä olimme. Huomennahan se sitten "tulee ulos."
Sateli vesiä ajellessani äänityshommista kotiin. Onhan sitä tänään sadellut vähän väliä.
Ruokaa ja kahvia suuhuni pistettyäni, lähdin ottamaan vähän happea urheilukentälle. 4 astetta lämmintä mennessä. 5 km kävelylenkin tein. Himpun verran satoi, vaan ei haitaksi.
Kirjoittelin.
Iltapalaa ja teetä.
Uutisten - sekä Israelin, että Suomen - seurailua.
Siunausta!
Ps. "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" (Ef. 5:18).
Ja lauantaita. 2.9 astetta lämmintä noustessani 6.30. Harmaa taivas. Oli satanut. Kahvia ja vähän aamupalaa. Valmistautumista myöskin päivän tilaisuuteen. Luin Danielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Päivän biisikin"
kuunneltiin.
12:ksi "ajjaa hurruuttelin" helluntairukoushuoneelle. Sinne oli sovittu netti-kokoyuksen taltiointihomma. Huomenna pitäisi olla katsottavissa Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta. Paikalla olivat: Kokouksen johtaja, Jukka Oittinen, musiikista vastaava, Seija Suuronen, Kuvaaja, Tarmo Moisio, miksaaja, Tuomas Paananen ja minä, joka olin kutsuttu puhumaan tilaisuuteen.
9.5. sain kutsun tulla puhumaan ja samana päivänä vastasin myöntävästi. Korona-sulku -aikaa kun elelemme, niin varmaan siitä johtuen sain 12.5 postia, jossa oli myös "pientä sulkua", puhettani koskien:
"...mutta sellainen toive vanhimmiston taholta varmuuden vuoksi, ettei kokouksessa käsiteltäisi luterilaisen seurakunnan "lesbopappiasiaa." Seurakunnan linjana on ollut käydä kahdenkeskisiä suoria keskusteluja asiasta jahaluttaisiin se pitää tällä tavalla. Et ehkä ollut ajatellutkaan puhua siitä, mutta sovimme, että kirjoitan sinulle"
Se on uskoakseni kunniaksi seurakunnalle, toimia tuollatavalla ko. asian suhteen. Eikä minulle olisi tullut mieleenkään sellainen, että asiasta saarnassani puhuisin. Ei ole minun asiani "alkaa hoitelemaan" seurakunnan asioita - vaikka sen rivijäsen olenkin. Ja pitkään myös sen pastori. Olen sen hyvinkin selvästi esille tuonut useaan otteeseen, että minun kannanottoni kyseisessä asiassa ovat henkilökohtaisia, eikä niillä ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa.
Kirjoittelen tästä asiasta tähän blogiin ihan siksikin, että olen muutenkin kirjoittanut siitä hyvin seikkaperäisesti - saman periaatteen mukaisesti. Näkeepähänm jälkeenpäin, mihin kaikkeen tämä johtaa/on johtanut.
Vastasin vanhimmiston "varmuuden vuoksi" viestiin - niinkuin kohteliasta onkin:
"Homopappiasian" välttäminen puheessa sopii.
Seurakunta linjaa seurakuntaa koskevat asiat - ja niillä mennään. Näkökulma asiaan voi olla erilainen, ja tapa toimia sen mukaan erilainen. Yksilöinä meidän tulee toimia niinkuin Jumalan edessä oikeaksi koemme - niinkuin minäkin tässä po. asiassa.
Jumalalla on kyllä meille "mittatilaustyönä" tehtyjä asioita hoidettavaksemme - tämä asia on minun kohdallani sellainen. Siitä sitten on monenlaisia "oikeita" näkemyksiä, onko kukin toiminut oikein. Ihan Raamatustakin luettuna, näyttää siltäkin, että useinkin - jopa itse Jeesusta koskien - Hän puhui ja toimi ihmisten mielestä väärin. Minä en nyt itseäni vertaa Häneen, enkä niihin "uskon ihmisiin", joiden kohdalla niin tapahtui.
Herran edessä olen asian suhteen ollut ja pyrkinyt olemaan - ja edelleenkin. Näin olen toiminut - ja tietenkin tulen edelleenkin toimimaan - sillä eihän tuo asia ole vielä saanut "pistettä peräänsä. Vapain sydämin ja siunaten Jokke"
Saimme siellä rukoushuoneella laulut ja puheet "purkkiin." 12 - 14.30. välisen ajan siellä olimme. Huomennahan se sitten "tulee ulos."
Sateli vesiä ajellessani äänityshommista kotiin. Onhan sitä tänään sadellut vähän väliä.
Ruokaa ja kahvia suuhuni pistettyäni, lähdin ottamaan vähän happea urheilukentälle. 4 astetta lämmintä mennessä. 5 km kävelylenkin tein. Himpun verran satoi, vaan ei haitaksi.
Kirjoittelin.
Iltapalaa ja teetä.
Uutisten - sekä Israelin, että Suomen - seurailua.
Siunausta!
Ps. "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" (Ef. 5:18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti