Kiehisen vuolijan Blogi

1.5.

16.4 aloittamani "kirjoitelma" jatkuu - on jatkunut siitä alkaen päivittäin.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 16.

.Suurena sovituspäivänä - kerran vuodessa - ylipappi meni pyhästä esiripun sisäpuolelle kaikkeinpyhimpään säädetyn eläimen uhriverta mukanaan. Raamattu sanoo, jonka luimme eilen, että hänellä oli vierasta verta mukanaan (Hebr. 9:25). Ilmestysmajan - ja myöhemmin temppelin - kaikkeinpyhin oli esikuva taivaasta:

"Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme"

(Hebr. 9:24).

Esikuvat ovat vain kuvia ja varjoja siitä todellisuudesta, joka kaikilta osin koki täyttymyksensä Kristuksen täytetyssä työssä - kärsimisessä, kuolemassa, ylösnousemisessa ja taivaaseen astumisessa:

"...Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti"

(Hebr. 9:9-10).

"Uuden järjestyksen" aika koitti kun Jeesus meni taivaalliseen kaikkeinpyhimpään - taivaaseen - meidän hyväksemme. "Meidän" tarkoittaa kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, sillä Jeesus kuoli ja vuodatti verensä kaikkien puolesta:

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen"

(Hebr. 9:11-12).

Leeviläisten pappien - sillä sitä sukukuntaa tuli kaikkien pappien olla - suorittamien uhritoimitusten vaikutus jäi väliaikaiseksi. Tästä meille kertoo se, että niitä uhreja jatkuvasti uhrattiin: Suuren sovituspäivän uhreja ylipapin toimesta joka vuosi:

"Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydelliseksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska niillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synnistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä"

(Hebr. 10:1-4).

Jeesuksesta sanotaan - sen luimme äsken - että kun Hän "tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi." Tämä "tulevainen hyvä" koskee sitä "suurta pelastusta", jonka Hän meille ansaitsi ja valmisti ristinkuolemansa kautta. Sen kautta meille aukeaa osa iankaikkisuudessa, Jumalan taivaassa, joka on lopullinen pelastuksemme. Jeesus meni oman verensä kautta "kerta kaikkiaan" kaikkeinpyhimpään, taivaaseen ja "sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." Hän ei suorittanut tätä lunastus- ja sovitustyötään maallisessa pyhäkössä, vaan taivaallisessa todellisuudessa. Jeesuksen uhrikuolema syntiemme tähden tapahtui vain kerran. Se oli täydellinen ja riittävä uhri syntiemme vuoksi, jota ei koskaan tarvitse uusia. Kun Jeesus vuodatti verensä Golgatalla, ostettiin meidät vapaiksi - lunastettiin - synneistämme. Maksuhintaa ei voida verrata mihinkään maalliseen asiaan:

"...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan"

(1. Piet. 1:18-19).

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa  pois maailman synnin!"

(Joh. 1:29).

"Katso, Jumalan Karitsa!"

Joh. 1:35).

Ps. kenties olet Raamattua lukiessasi kiinnittänyt huomiota yhteen kohtaan Hebrealaiskirjeessä. Taitaa olla jo puoli vuosisataa siitä, kun tätä asiaa itse ihmettelin. Nimittäin: Hebrealaiskirjeen 9 luvussa puhutaan "maallisesta pyhäköstä", josta olemme tässä "kirjoitelmassa" puhuneet. 2-5 jakeista luemme:

"Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä." Mutta toisen esiripun takana on se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin", siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältvä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen"

(Hebr. 9:2-5).

Huomasitko mitään "erikoisempaa?" Kun luemme Raamatusta - missä vain niistä puhutaan - Ilmestysmajan ja temppelin pyhistä esineistä, emme missään kohdassa löydä suitsutusalttaria kaikkeinpyhimmästä. Löydämme sieltä vain liitonarkin, sen kannen, armoistuimen, sekä kaksi kerubia. Nämä kolme kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Suitsutusalttaria siellä ei ole. Kuitenkin Hebrealaiskirjeestä luemme, että sekin siellä on. Suitsutusalttari on pyhässä, esiripun edessä, vastapäätä liitonarkkia. Suitsutusalttareita on vain yksi ja se oli pyhässä jokapäiväisessä käytössä, niinkuin Raamattua lukiessamme huomaamme. Jos se olisi ollut kaikkeinpyhimmässä, ei sitä olisi voitu käyttää päivittäin, koska kaikkeinpyhimpään saattoi mennä ylipappi vain kerran vuodessa. Lukemamme jae jakso päättyi toteamukseen: "Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen." Olisiko ollut kuitenkin hyvä puhua siitä, miksi suitsutusalttari on laitettu kaikkeinpyhimpään! Voisitko pohtia tätä kysymystä: Miksi Hebrealaiskirje ilmoittaa suitsutusalttarin paikaksi kaikkeinpyhimmän?

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Eiliten oli Arja Kuusjärven - veljeni vaimon - syntymäpäivä. Tässäkin vielä sydämelliset onnittelut sen johdosta!

Tänään on Vappu. Tänään on erilainen Vappu. Korona-virus on sen saanut aikaan - niinkuin monta muutakin ja vielä vähän suurempaa asiaa.

16.0 astetta oli auringossa lämmintä nousun aikaan. Sininen taivas ja auringonpaiste. Korona ei näy mitenkään vaikuttavan ruokintapaikalla elantoaan etsiviin lintuihin ja oraviin.  Meitä on kehoitettukin katsomaan taivaan lintuja. Jeesus tarkoitti sillä, että emme murtehtisi ja huolehtisi väärällä tavalla huomisesta päivästä. Kukin päivä pitää murheen itsessään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. Niin, ja Hänhän on luvannut pitää meistä vielä paremmin huolta kuin linnuista. Oleellisinta siinä luvussa, missä Jeesus näistä puhuu, on kohta: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan (j 30) - eli se hyvä huolenpito. Näitähän Jeesus puhui Matteuksen 6. luvussa. 

Aamupalaa söimme ja kahvia joimme. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Päivän biisiäkin" kuunneltiin. Jumala on antanut monille hyviä sanoja ja kauniita säveliä. Laulut tuovat siunausta ja rohkaisua. Kyllä ne voivat kehoittaakin, yms.

Uutisten silmäilyä.

Vaihdoin Vapun kunniaksi - tai ihan muuten vaan - kesäkumit auton alle. Hain Denikseltä virralla toimivan pulttien avaajan - et ei tarvitse käsivoimalla "niivitellä." Momenttiavaimenkin antoi. Kävin heidän keittiön ikkunan takana puhelemassa Terhi-Marjan kanssa, joka oli lopettelemassa munkkien paistoa - ei kuitenkaan luostareissa asuvien. Emilian ja Danielinkin siinä tapasin. Pari munkkia T-M laittoi pussiin kotiin viemisiksi. Kiitos! Heti kotona toisen munkin pistelinkin "parempaan talteen" kahvin kanssa. M-L myöhemmin toisen. Lämpöisiä olivat vielä.

Taas oli isoja ongelmia pyörien irtisaamisessa. Pultit kyllä aukenivat, mutta renkaat eivät lähteneet irti, vaikka mitä teki. Etupyörät jotenkin sain irti ja kesärenkaat alle laitettua, mutta takapyörät eivät lähteneet, ei sitten mitenkään. Laitoin renkaat kyytiin ja ajelin Denikselle. Hän otti parrunpätkän ja sillä sai "jysäytettyä" ne irti. Laittoi jotain tervaöljyä niihin, että josko seuraavalla kerralla helpommin. Ompahan nyt "kesikset" alla, kun huomenna hautajaisreissulle on tarkoitus lähteä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin "vappumarssilla" Tarvaalan suunnassa - 8.3 km kävelin. Paluumatkalla M-L käveli minua vastaan. Loppumatkan "käppäilimme" yhdessä. 

Kahvia.

M-L siivosi autoa. Torkuin ja kuuntelin Radio-Patmosta.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoittelin.

Iltapalaa ja kahvia.

Tänään tuli videon välityksellä kahden pienen tytön - Milenan ja Minjan - kautta hyvän Vapun toivotukset - ja vappupilli piti melkoista ääntä. "Maistuvannäköisiä" kuvia tuli sieltä - "Timojen" - suunnalta myös laavun ja tulipaikan suunnalta. Paistettavaa näkyi olevan. "Terhien" suunnaltakin tuli videon välityksellä Vapputoivotukset - Daniel niitä lausui munkkien kanssa.

Uutisten katselua.

Hyvää Vappua!

Siunausta!

Ps. "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa" (1. Tim. 6:6).