Kiehisen vuolijan Blogi

7.5.

Jatkoa 16.4 aloittamaani "kirjoitelmaan" - jota olen kirjoitellut päivittäin.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 22.

Lukiessamme Raamatusta esikuvia Jeesuksen lunastus- ja sovitustyöstä, syntiemme vuoksi - niinkuin olemme tehneet - nousee mieleen monia profeetallisia paikkoja  Mm. ne profeetalliset sanat, jotka annettiin Elisabetille, Johannes Kastajan äidille, hänen kohdatessaan sukulaisensa, Marian, Jeesuksen äidin, kodissaan, Juudan vuorimaan kaupungissa:

"Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?"

(Luuk. 1:41-43).

Pyhän Hengen kautta Jumala antoi palvelijatterelleen, Elisabetille - joka kantoi kohdussaan Johannes Kastajaa - sanomaa koskien lasta, joka oli jo siinnyt, Pyhästä Hengestä, kasvamaan Marian kohdussa. 

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku kertoo useista Pyhällä Hengellä täyttymisistä ja Jumalan ihmisten saamista profeetallisista sanomista, koskien Jeesusta:

"Ja Sakarias, hänen isänsä (Johannes Kastajan isä) täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennsuti sanoen: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. ... niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta ... Ja sinä lapsukainen )Johannes Kastaja), olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta ..."

(Luuk. 1:67- 68, 70, 76-78).

Jumala oli valinnut nämä sukulaisperheiden ihmiset suureen suunnitelmaansa, ihmeellisiin palvelutehtäviin, joista voimme lukea Raamatun lehdiltä uudestaan ja uudestaan. Johannes Kastaja - Sakariaan ja Elisabetin poika - oli Herran profeetta, joka valmisti tietä Jeesuksen julkitulolle. Tätä varten hänet oli asetettu kastamaan (Joh. 1:31-34). Johannes Kastajan sanomana oli osoittaa Jeesusta, Jumalan Karitsana:

"Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin"

(Joh. 1:29).

"Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: Katso, Jumalan Karitsa"

(Joh. 1:35-36).

Joosefin ja Marian perheeseen syntyi Jeesus, Jumalan Poika - Ihmisen Pojaksi. Hän ei ollut 50 % Jumala ja 50 % ihminen, vaan 100 % Jumala ja 100 % ihminen. Ihmisenä, lihan ruumiissaan, Hän oli alentunut jumaluudestaan meidän tähtemme, antaakseen itsensä kuolemaan ristillä syntiemme vuoksi.

Kummankin perheen pojat - Johannes Kastaja ja Jeesus - kuolivat väkivaltaisen kuoleman. Kumpikin heistä kuoli evankeliumin tähden: Johannes Kastaja uskoi evankeliumin, jonka Jeesus toi maailmaan. Jeesus valmisti meille kaikille evankeliumin vastaanotettavaksi, sillä evankeliumi on sanoma Hänen kuolemastaan, hautaamisestaan ja ylösnousemisestaan kuolleista.

Tälläkin kertaa tämä kirjoitus lähti menemään "omia latujaan", kun ei ole minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa sille olemassa. Mutta vielä haluan jatkaa hieman - eiliseen liittyen - kerubeista ja mahdollisesti Jeesuksesta, esirippuun liittyen. Pyhän ja kaikkeinpyhimmän välisestä esiripusta on kysymys:

"...ja tehtäköön siihen taidokkaasti kudottuja kerubeja"

(2. Moos. 26:31).

Uudessa testamentissa mainitaan vain kerran kerubeista - ja sekin liittyi kaikkeinpyhimpään, esiripun sisäpuolelle (olemme olleet - ja edelleen olemme - puhumassa Suuresta sovituspäivästä (3. Moos. 16)

"ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta..."

(Hebr. 9:5)

JHs. niin tulemme puhumaan vielä kaikkeinpyhimmässä olevista esineistä. ja siinä yhteydessä tulevat esille myös kerubit, joista hebrealaiskirje puhuu. Tässä vain kiinnitän huomiota sanoihin "kirkkauden kerubit." Kun lukee Raamatusta kerubeista, niin tulee selvästi esille, että he olivat enkeliolentoja, Jumalan luomia, niinkuin kaikki enkelit, joille Jumala oli antanut omat palvelutehtävänsä. Kerubit ovat Herraa lähellä olevia, taivaallisia persoonia.

Mitä olet ajatellut, kun olet lukenut Hesekielin lukua 28? Olen niiden kannalla, jotka sanovat siitä löytyvän sielujemme vihollisen, saatanan, alkuperä; langennut kerubi. Lusifer (kointähti, aamuruskon poika, Jes. 14:12), personoitunut paha. Pyydänkin sinua lukemaan lukua ajatellen tuota mainittua asiaa. Siinä sanotaan mm (voit lukea myös Jes. 14:12-14) Tyyron ruhtinaan ja Baabelin kuninkaan takaa näkyy saatana, tämän maailman ruhtinas):

"...Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal´olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä..."

(Hes. 28:12-16). 

Eilen jo puhuimme kerubeista, jotka Jumala asetti vartioimaan elämän puun tietä, kun ihminen oli langennut syntiin ja karkotettu paratiisista. Katsoessaan esirippua, pyhässä Suurena sovituspäivänä yksin oleva ylipappi, ja muina päivinä muut papit, näkivät siinä olevat kerubikuviot, he muistivat varmaan niiden merkityksen: Elämän puun tie on synnin tähden,kerubien toimesta, suljettu. Kenties heidän mieleensä nousi ajatus siitä, kuinka synti tuli maailmaan korkean enkeliolennon - kerubin - lankeemuksen kautta ja kuinka se sai langetettua ihmisen syntiin. Toisaalta kerubikuviot puhuivat heille Jumalan läheisyydestä, pyhyydestä ja läsnäolosta; sillä kerubit puhuivat heille Hänen kirkkaudestaan.

Kerubikuvioita oli muuallakin ilmestysmajan oviverhoissa ja kangaskaistoissa. Myöhemmin myös runsaasti erilaisista materiaaleista Jerusalemin temppelissä.

Kaikenkaikkiaan, esirippu kertoo siitä, mistä luemme Hebrealaiskirjeestä:

"Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä. Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etummainen maja vielä seisoo"

(Hebr. 9:6-8).

Jeesuksessa tie kaikkeinpyhimpään - taivaaseen - ilmoitettiin ja avattiin:

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsin tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen"

(Hebr. 9:11-12).

Esirippu kuvaa esikuvallisesti Jeesusta - hänen ruumistaan, jossa Hän kantoi koko maailman syntivelan ristille ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen verensä kautta:

"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen"

(Hebr. 10:19-23).

Tie kaikkeinpyhimpään - taivaaseen - kulkee Jeesuksen veren kautta; se on uusi ja elävä tie, joka on avattu ja vihitty Hänen verellään, kun Hänen lihansa - ruumiinsa - runneltiin ja revittiin syntiemme vuoksi.

Me, jotka uskomme Jeesukseen, olemme "paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta":

"Se toivo on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti"

(Hebr. 6:19-20).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________
Oikein paljon onnitteluja, nimipäivän johdosta, Helmille Höytiän kuusikoiden maisemiin! Helmi on mukava koira.

13.7 lämmintä noustessani. Sininen taivas ja auringon paiste. Aamupalaa ja kahvia. Luin hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Samaan kokonaisuuteen kuului "Päivän biisin" kuuntelu.

Uutiset tuli "tsekattua."

Kävin urheilukentällä 5 km lenkillä. 1. ja 2. ja 4. km:n kävelin, 3. ja 5. "juostahissuttelin." Aurinko paistoi. Tuuli oli aika viileä.

Ruokaa ja kahvia.

"Kirjoottelin."

Laitoin takkaan tulen.

"Terhit" kävivät ovella - eivät sisällä karanteenivanhusten luona. Juttelimme - me sisällä ja he ulkona.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia/teetä.

Israelin ja Suomen uutisten seurailua.

Sen jälkeen seurasin Globaalia rukousiltaa liki puolilleöin TV7Plussalta.

Siunausta!

Ps. "Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös yhdessä hänen kanssaan elää" (2. Tim. 2:11).