Kiehisen vuolijan Blogi

23.5.

16.4. aloittamani "kirjoitelma" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 38.

Olemme viipyneet esikuvien parissa jonkin aikaa. Nyt lopettelemme viipymistä siellä. Esikuvat ovat Jumalan profeetallista puhetta, jonka kautta Hän kiinnittää huomiomme niiden täyttymykseen. Usein Jumala puhuu esikuvien kautta Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen työstään. Tämän olemme saaneet havaita, niiden esikuvien kautta, jotka liittyvät esimerkiksi Suureen sovituspäivään. Israelilaisille nuo esikuvat olivat osa Jumalan antamaa lakia, joiden mukaan heidän tuli elää. Meidän tänä päivänä niitä lukiessamme, huomaamme niiden avautuvan meille Uuden testamentin kautta. Esimerkiksi Jeesusta koskevat esikuvat saavat merkityksen, lukiessamme sieltä Hänen persoonastaan, elämästään ja työstään. Tiedämme Uuden testamentin pohjalta senkin, että vaikka esikuvat olivat konkreettisia asioita noudatettavaksi israelilaisille, pelastuivat hekin kuitenkin vain Jeesuksen ja Hänen sovitustyönsä kautta:

"...Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman"

(Apt. 4:12).

"...mutta tällä (Jeesuksella) on katoamaton pappeus, sentähden, että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa"

(Hebr. 7:24-25).

Maailman alusta sen loppuun asti on olemassa vain yksi nimi, jonka kautta ihminen voi pelastua ja saada syntinsä anteeksi: Hän on Jeesus. Vain Hänen ristillä vuodattamansa veri voi avata ihmisille tien pelastukseen. Vain Jeesuksen veren puhdistuksen kautta aukenee tie iankaikkiseen elämään. Pyhät, jotka elivät Jumalan yhteydessä ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta, kokivat uskon kautta tuon työn omalle kohdalleen, olivatpa he elämässä ennen lain antamista tai lain antamisen jälkeen. Jeesuksen sovitustyön jälkeen  elävät ihmiset - niinkuin mekin - kääntävät katseensa Jeesukseen ja Hänen pelastustyöhönsä jo tapahtuneen asian tällä puolella. Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan, Jeesuksesta!

Raamattu sanoo, että jo ennen lakiakin oli usko olemassa - niinkuin syntikin, syntiinlankeemuksesta asti. Sitä aihetta olisi hyvä yhdessäkin tarkastella. Aabrahamia nimitetään Raamatussa uskon isäksi. Siinä merkityksessä hän on myös meidän tämän päivän uskovien isä. Perusteet Aabrahamin saamalle "arvonimelle" löytyvät Raamatusta:

"Sillä mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"

(Room. 4:3).

Aabraham eli "uskon kautta". Laki annettiin vasta Siinain vuorella Moosekselle, niinkuin olemme jo aikaisemmin lukeneet ja puhuneet. Lain kautta kukaan ihminen ei voi päästä Jumalan yhteyteen. Syy siihen on se, että ihminen ei voi täyttää lakia. Siitäkin jo puhuimme, että Jeesus täytti lain puolestamme. Laki on edelleen olemassa; se on pyhä ja hyvä, niinkuin Raamattu sanoo:

"Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä"

(Room. 7:12).

Laki ajaa meitä Pelastajan, Jeesuksen luokse pelastumaan:

"... sentähden, ettei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto"

(Room. 3:20).

"..mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse"

(Room. 7:6-7)

"Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen (Jeesus), jolle lupaus oli annettu..."

(Gal. 3:18-19).

Laki osoittaa, että me olemme syntisiä - ja että emme voi lakia noudattamalla päästä siitä tilasta pois. Näin laki on ohjaamassa meitä uskomaan Kristukseen.

"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja"

(Room. 3:28).

"...mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista"

(Gal. 2:16).

"...ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella"

(Fil. 3:9).

Laki on meille kasvattaja Kristukseen:

"Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa"

(Gal. 3:24-26). 

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

(Room. 10:4).

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä - jokaista ihmiskunnan jäsentä. Kaikki, mitä olemme tähän asti puhuneet tässäkin "kirjoitelmassa" todistaa sen. Hänen halunsa on olla ihmiselle armollinen - siitä kertoo Hänen pelastussuunnitelmansa kautta aikojen. Ihmisinä voimme kuitenkin elää Jumalan yhteydessä vain Hänen Sanansa mukaan. Kaikki omat "viritelmämme" ovat "huonoja ideoita." Jumalan Sana on pääkirjamme; kaikkea on tutkittava ja arvioitava sen kautta. Jumala ei hyväksy syntiä - mutta syntistä ihmistä Hän rakastaa iankaikkisella rakkaudella. Jumala vihaa syntiä ja on sitä kohtaan täydellisen armoton. Tämä näkyy Jeesuksen ristinkuolemassa, sekä Hänen tuomioissaan, jotka johtuvat synnistä. Hän on kuitenkin pitkämielinen meitä kohtaan, kutsuessaan meitä parannukseen. Jumalan Sana opettaa meille kylvämisen ja niittämisen lain: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Silloinkin, kun temme parannuksen ja saamme syntimme täydellisesti anteeksi Jeesuksen veren tähden, kylvömme voi aiheuttaa niittoa sen jälkeisessä elämässämme.

Tämänpäiväinen kirjoitus lähti jälleen "kulkemaan omia latujaan" - lukiessani jälkeenpäin sitä, mitä kirjoitin, voin vain sen todeta.

"Hyväksi lopuksi" tämänpäiväiseen:

"Niin ei nyt ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen"

(Roiom. 8:1-4).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Lauantai on aina mukava päivä - se on ollut jo lapsuudessa sellainen päivä. M-L nousi ennen minua ja kävi kylällä kauppa-asioilla. Noustessani oli auringon puolella mittarissa 32.4 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Ensimmäistä kertaa näille lumettomille kävin niitä suihini pistelemässä takapihan puolella. Kahvia oli sitten M-L:kin siellä jo juomasemassa. Laavun oviaukolla siellä - siihen kun paistoi aurinko - kuuntelimme "Päivän biisin", joka oli koskettava laulu: Olen uusi luomus Kristuksessa, Katusoihtujen laulamana. Sattui eiliten olemaan myös Raamatun jae Kiehisen Vuolijan blogissa, jossa puhuttiin samasta asiasta: Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Kun rautaesirippu kaatui ja Venäjälle päästiin julistamaan evankeliumia, niin muistan ensimmäisellä reissuilla Vienan Karjalassa mukana olleen, Anna-Maijan, laulaneen tuota laulua ja se oli aina yhtä koskettava. Siinä laavun oviaukossa M-L luki kohdan kahdesta hartauskirjasta. Siinä myös rukoilimme yhdessä erilaisten esirukousaiheiden puolesta. Luin Hoosean kirjaa. Linnutkin vähän lauloivat. - ja saivatpa kuulla musiikkiakin.

Uutisten seuraamista.

Kävin urheilukentällä leppoisalla lauantaikävelyllä. 10 km käveleskelin. Aurinko paistoi. Kentälle saapui myös pari huippu-urheilijaa - ainakin heistä sellaisia kehittyy. Korkeushyppääjä Arttu Mattila oli toinen - ennätys taitaa olla 216. Nuori mies, syntynyt tällä vuosituhannella. Toinen heistä oli Jessica Kähärä - korkeushyppääjä hänkin. Ennätys taitaa olla viime kesänä hypätty 190. Ennustelen, että molemmat parantavat tänä kesänä ennätystään. Jessica on monilahjakkuus hyppylajeissa. Molempia valmentaa Juha Isolehto, entinen huippuhyppääjä hänkin. Ennätystaisi olla 230. Hän valmensi myös osku Torroa, jonka ennätys on 233 - ainakin lähellä. Lienee Suomen ennätys. Juha isolehto on "erikoinen pommpumies", sillä hän on hypännyt vauhditonta pituuttakin 362.

Kotiuduttuani kentältä maistui taas ruokakin - no, se kyllä maistuu ilman kenttääkin. Ja kahvit päälle - kyllä suuhunkin.

Kirjoittelin.

Lueskelin vähän kirjaa. Torkuin.

Kävin kuumissa saunan löylyissä.

Iltapalaa ja kahvia. Illan mittaan lisääkin.

Suomen ja Israelin uutisten seuraamista.

21 jälkeen seurasin Globaalia rukousiltaa TV7Plussan kautta.

Siunausta!

Ps. "Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman" (1. Kor. 9:24, 25).