Kiehisen vuolijan Blogi

22.5.

16.4. aloitettu "kirjoitelma" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 37.

Palaamme toiseen syntiuhrikauriiseen. Niinkuin jo aikaisemmin olemme käsitelleet, puhui Jumala Moosekselle, että tämän tuli käskeä ylipappi Aaronia ottamaan israelilaisten seurakunnalta Suurena sovituspäivänä kaksi kaurista syntiuhriksi (3. Moos. 16 luvusta voit lukea asiat, joista puhumme tänään). Näistä kahdesta kauriista tuli heittää arpaa Ilmestysmajan ovella. Toisen kauriin arpa määräsi Herralle. Tämän kauriin Aaron teurasti ja uhrasi syntiuhriksi Herralle. Uhraamansa kauriin verta Aaron vei esiripun taakse kaikkeinpyhimpään ja pirskotti sitä armoistuimelle ja maahan armoistuimen eteen. Kauris vuodatti verensä kansan syntien ja Jumalan kunnian tähden. Vaikka muulloinkin uhrattiin syntien tähden, niin Suuren sovituspäivän syntiuhri uhrattiin erityisesti kansan tahattomien syntien tähden:

"Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan (pyhä) jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan (kaikkeinpyhin) menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa (Suurena sovituspäivänä), ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä"

(Hebr. 9:6-7).

Olemme jo aikaisemmin käsitelleet sitä, kuinka tämän teurastetun syntiuhrikauriin kanssa tuli menetellä, siksi emme puhu siitä tässä enempää.

Kun edellä mainitut kaksi syntiuhrikaurista oli asetettu Herran eteen ja niistä heitettiin arpaa, niin toisen kauriin arpa määräsi Asaselille. Asaselista emme tässä yhteydessä puhu ollenkaan, koska siitä puhuttiin jo aikaisemmin. Asaselille määrätty kauris jätettiin eloon; asetettiin elävänä Herran eteen. Nämä kaksi kaurista muodostivat yhdessä Suuren sovituspäivän syntiuhrin.

Sen jälkeen kun Aaron oli vienyt kauriin verta kaikkeinpyhimpään, toimitti hän pyhäkön, ilmestysmajan ja alttarin sovittamisen veren sivelyin ja -pirskottamisin (3. Moos. 16:20):

"...tuokoon hän sen elävän kauriin. Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan"

(3. Moos. 16:20-22).

Näiden kahden kauriin kautta Jumala haluaa puhua meille yhdestä asiasta: sovituksesta, mutta kuitenkin sovitukseen liittyvästä kahdesta puolesta. Nämä täyttyivät Jeesuksen antamassa uhrissa. Teurastetun kauriin uhriveri kertoo meille esikuvallisesti siitä, että Jeesuksen vuodattaman uhriveren kautta Jumala on tullut täydellisesti tyydytetyksi. Jeesuksen ristintyön kautta; Hänen kunniansa on tullut voimallisella tavalla esille syntiin nähden. Tämä tosiasia on voimassa siitäkin huolimatta, että ihmiset eivät ottaisi pelastusta vastaan. Tältä pohjalta Jumala voi armahtaa syntisen ihmisen. Synti on majesteettirikos pyhää Jumalaa kohtaan. Jeesuksen ristintyön kautta hankittiin voitto synnin alkuperästä; saatanasta. Jeesuksen maahan vuotanut sovintoveri antaa Jumalalle "laillisen oikeuden" antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi. Jumala ei katsonut syntiä "läpi sormiensa" armahtaaksensa meidät. Ei, vaan Hän tuomitsi synnin, tekemällä oman Poikansa synniksi, tuomitsemalla näin synnin lihassa. Kuten aikaisemmin olemme useammankin kerran todenneet, vihaa Jumala syntiä; Hän on täydellisen armoton syntiä kohtaan.

Syntiemme sovitus Jumalan edessä on pohjana sille, että Jumala voi antaa meille synnit anteeksi. Siitä meille kertoo kauris, jonka arpa määräsi Herralle, ja jonka veri tuotiin kaikkeinpyhimpään armoistuimelle. Esikuvallisesti se kertoo meille siitä, että Jumala täydellisesti hyväksyi Jeesuksen uhrin. Se on suurinta rakkautta ja armollisuutta meitä ihmisiä kohtaan.

"Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"

(Joh. 1:20).

Tämän vuoksi Jumala voi kohdella meitä armollisesti. Armolla on tämänkaltainen perustus. Se maksoi Jumalalle Hänen rakkaimpansa.

Toinen kauris kertoo meille esikuvallisesti siitä, mitä Jeesuksen ristintyön perustalta voi ihmisen elämässä tapahtua. Aaron laskee molemmat kätensä tämän kauriin pään päälle ja tunnustaa siinä kaikki israelilaisten synnit; synnit lasketaan kauriin pään päälle. Sen jälkeen hän lähettää kauriin erämaahan, sitä varten valmiina olevan miehen viemänä. Kauris kantaa kaikki israelilaisten synnit autioon seutuun ja päästetään erämaahan.

Tämä kaikki kertoo meille siitä, että Jeesus on ottanut kokonaan pois maailman synnin. Hän oli meidän "syntiuhrikauriimme", jonka päälle koko maailman syntivelka laskettiin. Hän kantoi syntimme ruumiissaan ristinpuulle. Ihmisen kohdalla se konkretisoituu silloin kun hän uskoo Jeesukseen, joka on ottanut pois hänenkin kaikki syntinsä. Sen jälkeen syntiä ei enää ole olemassa Jumalan edessä.

"Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut maailman itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi"

(2. Kor. 5:17-21).

Jumala on antanut uskoville ja seurakunnille sovituksen viran ja sovituksen sanan. Tehtävänämme on vielä sanomaa sovituksesta - josta Suuri sovituspäivä monin esikuvin puhuu - ihmisten ulottuville. Se on päätehtävämme. Sovitus on Jumalan puolelta valmiiksi tehty ja se on olemassa, mutta se ei auta ihmistä, jos hän ei henkilökohtaisesti anna sovittaa itseään Jumalan kanssa. Sovituksen vastaanottaminen tarkoittaa sydämen avaamista Jeesukselle, syntiemme sovittajalle. "Usko Herraan jeesukseen, niin sinä pelastut" (Apt. 16:31).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Olikin nousun aikaan auringon puolella 25.5 astetta mittarissa. Taivas ihan sininen. Sellaiseen perjantaihin saimme nousta. Aamupalaa söimme ja kahvia joimme. Kuuntelimme "Päivän biisin." Luin Hoosean kirjaa. M-L luki paikan kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Päivän uutisten seuraamista.

Kävin urheilukentällä 6 km lenkillä. Siitä 5 km menin vuorotellen kävellen 200 m ja vuorotellen "juostahissutellen." 6. km:n kellon kanssa 6.30 min. kävellen. Aurinkoista.
Tulin kaupan kautta kotiin: M-L ilmoitti, että pitäisi tuoda ruisjauhoja ja hiivaa. Kentälle mennessäni kävin ostamassa päällys- ja sisuskumin M-L:n "mankeliin" - pyörään.

Kahvia.

M-L leipoi ruisleipää. Vähän myöhemmin alkoikin huushollissa leijailla - ei palaneen - paistuvan ruisleivän hyvä tuoksu. Hellalla kiehui puolukka-ruispuuro, josta siitäkin tuli oma tuoksunsa. Eiköpähän niitä molempia tänä iltana vielä maistella.

Kirjoittelin.

Kahvia.

Sain vähän lukaistua kirjaa.

Aurinkoinen ilta. 

Olikohan se eiliten, kun näkyi ensimmäisen kerran - ainakin tälle suvelle - punavarpunen meidän ruokintapaikalla. kaunis lintu. 

"Timoilta" tuli mukavannäköisiä kuvia "perekunnan vatsappiin". Olivat laavullaan paistelemassa ja maistelemassa hyviä suuhunpantavia. Koko perhe - kuusi henkeä - siellä oli koolla.

Ruokintapaikalla oli äsken uusi lintu, jota ei ennen ole ollut. Jonkun lajin kyyhkyseltä se vaikutti.

Tänään olisi minun taas tarkoitus katsoa Globaalia rukousiltaa, TV7Plussan kautta, 21 jälkeen liki puolilleöin.

Siunausta!

Ps. "Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, ... Vuodattakoon minun huuleni ylistystä, ... Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, ... Sinun kätesi olkoon minun apuni, ... Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ..." (Ps. 119: 170, 171, 172, 173, 175).