Kiehisen vuolijan Blogi

20.5.

16.4. aloittamani "kirjoitelma" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 35.

Käsittelemme seuraavaksi kolmatta - ja viimeistä - liitonarkissa säilytettyä esinettä: Aaronin viheriöinyttä sauvaa. Taustaa sille, miksi se löytyy liitonarkista, olemme jo aikaisemmin käsitelleet. Luemme:

"Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin"; siinä oli ... liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liitontaulut"

(Hebr. 9:3, 4).

Olemme aikaisemmin todenneet, että liitonarkki on esikuva Jeesuksesta ja siksi myös Jumalan läsnäolosta israelin kansan keskellä. Siitä johtuen käsittelemme tässä Aaronin vieheriöinyttä sauvaa Jeesukseen liittyvänä asiana; sauva puhuu esikuvallisesti Jeesuksesta. Niinkuin sauva oli sisällä arkissa, niin se, mistä puhumme nyt, on totta Hänessä. Jeesus on tuon esikuvan täyttymys - niinkuin Hän on suurimmassa osassa Ilmestysmajaa olevien ja näkyvien esikuvien täyttymys.

Muistanet - jos olet lukenut - jo aikaisemmin lukemamme syyn siihen, minkä lopputuloksena oli Aaronin sauvan "viheriöiminen?" Israelin kansan keskellä oli Moosesta ja Aaronia vastaan kapinaan nousseita henkilöitä - johtomiehiä kansan keskellä (4. Moos.16). Syytös Moosesta ja Aaronia vastaan oli se, että nämä korottivat itsensä Herran seurakunnan yli. Mooses puhuu heille, että Jumala on antanut heille omat palvelutehtävänsä, mutta että he tavoittelivat pappeuttakin:

"Hän (Jumala) salli käydä tykönsä sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi; ja nyt te tavoittelette pappeuttakin"

(4. Moos. 16:10).

Aikaisemmin olemme jo käsitelleet (4. Moos. 16 pohjalta) sitä, mitä tapahtui ennen "sauvan versomis-tapahtumaa", kun Jumala "suurella tuomiolla" osoitti kapinoitsijoiden kapinan vääräksi. Kyseessä oli Jumalan valinta; Hän oli valinnut Mooseksen ja Aaronin. Sauvan versomisen kautta Jumala tahtoi osoittaa samaa. Kahdentoista sukukunnan ruhtinailta otettiin heidän sauvansa. Sauvoihin kirjoitettiin aina sukukunnan nimi (4. Moos. 17). Jumala antoi Moosekselle käskyn:

"Pane ne sitten Ilmestysmajaan lain arkin eteen, missä minä teille ilmestyn. Ja tapahtuu, että kenen minä valitsen, sen sauva versoo. Sitten minä lopetan israelilaisten napinan, niin että pääsen kuulemasta heidän napinaansa teitä vastaan."

Aaronin sauva oli sauvojen joukossa, Leevin sukunnan sauvana:

"Ja Mooses pani sauvat lain majaan, Herran eteen. Kun Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita"

(4. Moos. 17: 7-8).

Mooses vei sauvat israelilaisten katseltavaksi. Jumala käski Moosesta viemään Aaronin sauvan "takaisin lain arkin eteen säilytettäväksi merkkinä uppiniskaisille" (4. Moos. 17:10).

Näin Jumala osoitti kansalle, että Aaron oli Jumalan valitsema ylipappi. Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, että Aaron ylipappina on esikuva meidän ylipapistamme, Jeesuksesta (mm. Hebr. 9:11, 4:14-16). Niinkuin Aaron oli Jumalan valitsema tehtäväänsä ylipappina, Israelin kansan keskellä, on myöskin Jeesus Jumalan valitsema ylimmäispapilliseen tehtäväänsä; Hän on ainoa sellainen. Meillä on vain yksi syntiemme sovittaja, jonka kautta voimme pelastua. Jumala on sen osoittanut ja tunnustanut:

"Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuoimitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen (Jeesuksen) kautta, jonka hän on siihen määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista"

(Apt. 17:31.

Jumala osoitti versoneen Aaronin sauvan kautta, että hän oli Jumalan valitsema ylipappi. Jumala osoitti sen, että Jeesus on ainoa pelastajamme ja pelastuksemme päämies (Hebr. 2:10)., herättämällä Hänet kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus on Jumalan antama vakuus siitä asiasta. 

Paavali kirjoittaa korinttolaisille siitä "ydinasiasta", jonka hän antoi heille. Hän teroittaa heille pysymistä siinä ainoassa sanomassa, jonka kautta he voivat pelastua (1. Kor. 15:1-2).

"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan"

(1. Kor. 15:3-4).

Voisimme lukea lisää monia "värssyjä" Raamatusta, kertoaksemme siitä, että Jeesus on ainoa pelastajamme ja että Hän on Jumalan ainoa valinta meidän ihmisten saattamiseksi Hänen yhteyteensä. Raamattu sanoo mm. että Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä, eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttaan (Joh. 14:6). Jeesus on Ovi, joka Hänen kauttaan menee sisälle, hän pelastuu (Joh. 10:10). Jeesus on Välimies Jumalan ja ihmisen välillä (1. Tim. 2:5-6). 

Aivan niinkuin Jumala osoitti Aaronin sauvan versomisen kautta, että hän oli Jumalan valittu tehtäväänsä, samoin Jumala on Sanassaan monella tavalla osoittanut, että Jeesus on Hänen valittunsa. Sen Hän ihan suoraan sanoi:

"Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä"

(Luuk. 9:35).

Haluan vielä ottaa esille jotain, mistä Aaronin viheriöinyt sauva meille esikuvallisesti puhuu.

Ajattele, sauva oli mantelipuuta - kuiva puusauva. Silti siihen tuli silmuja, puhkesi kukkia ja kasvoi kypsiä manteleita. 

Kenties sinunkin mieleesi nousee profetian sanoja Jeesusta koskien:

"Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet"

(Jes. 53:2).

Aivan niinkuin kuivaa puusauvaa ei pidetä kovin arvokkaana, ei Jeesustakaan pidetty. Kuitenkin kun luemme Jes 53. lukua, näemme siitä, että Hänen elämänsä kantoi paljon hedelmää. Se oli seurausta siitä, mitä Hän teki puolestamme kärsiessään ja kuollessaan syntiemme tähden:

"...Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu"

(Luuk. 23:31).

Lukemassamme Sanan kohdassa Jeesus puhuu itsestään. Hän oli tuore puu, joka kantoi hedelmää ja kantaa yhä, jatkuvasti.

Ilman Jeesuksen kuolemaa syntiemme tähden ja Hänen ylosnousemustaan kuolleista, ei Hän olisi voinut kantaa sitä hedelmää, jota Hän kantoi ja yhä kantaa:

"Totisesti, torisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä poutoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää"

(Joh. 12:24).

Jeesus kulki tällaisen nisun jyvän tien. Hän kuoli, Hänet haudattiin, mutta Hän nousi ylös. Suorittamansa työn tähden Hän saa kantaa paljon hedelmää:

"...Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahaintekijäin puolesta"

(Jes. 53:10-12).

Näistä profetian sanoista löydämme sitä hedelmää, jota Jeesus yhä kantaa. Mekin, jotka uskomme Häneen, olemme sitä hedelmää. Hänen suorittamansa sovitustyön hedelmää, jonka vuoksi Hänelle on annettu nimi, kaikkia muita nimiä korkeampi.

Esikuvallisesti Aaronin viheriöinyt sauva puhuu meille Jeesuksesta, kuoleman voittajasta. Hän ei jäänyt kuolleena hautaan, vaan Hän nousi kolmantena päivänä ylös. Uskontojen perustajat ovat kuolleet ja pysyvät kuolleina. Uskonto on kuollutta. Jeesus ei tuonut maan päälle uskontoa, vaan elämän. Hänen kauttaan löydämme yhteyden Jumalaan, yhteyden, jokan synti katkaisi. Jeesus elää! Hauta on tyhjä! Meillä on elävä Jeess!

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________ 

Keskiviikko. Nousun aikaan 10.6 astetta lämmintä auringon puolella. Selkeää, vaikka pilviäkin oli. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. "Päivän biisi" oli taas mukava kuunnella. Lauluissa on niin paljon Jumalan siunaavaa sanomaa sävelten kanssa tarjoiltuna. Luin Danielin kirjaa. M-L luki paikat kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Seurailin uutiset.

Kävin urheilukentällä 7.2 km lenkillä. 7. km:n "juostahissuttelin", muut kävelin. Aurinkoista. Juttelin yhden miehen kanssa hengellisistä asioista radalla. Ei ollut vastaanottoa. Lapsuuden kokemukset uskonasioista tuntuivat olevan kova paikka hänelle. Rukousta hänen puolestaan.

Kävin "Terhien" ikkunan takana - avoimesta ikkunasta juteltiin - vein Emilialle meiltä pienen nimipäivänmuistamisen. Se päivä oli eiliten. Nyt oli tyttö sairaana.

Ruokaa ja kahvia. M-L on tänään leiponut - sämpylöitä, pullia, kaurakeksejä. Niinpä kahvin kanssa oli mukava maistella pullaa ja kaurakeksejä.

Tulipas mukava videonpätkä tänään mummin "älykkääseen" puhelimeen, "perekunnan vatsappiin". Siin puhui Milena, jolta oli tänään lähtenyt päiväkodissa hammas ylhäältä edestä. Itse oli sen "niivittänyt" irti.

Kirjoittelin.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraamista - Suomi- ja Israel -uutisia.

Seurasimme M-L;n kanssa Kangasalan Majataloillan. Tullut joskus aiemminkin.

Siunausta!

Ps. "Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne" (2. Tim. 4:22).