Kiehisen vuolijan Blogi

21.5.

Jatkoa 16.4. aloittamaani "sarjaan."

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 36.

Olemme olleet israelilaisten erämaavaelluksen aikaisen Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä "muutaman päivän verran." Jätämme nyt siellä olevan liitonarkin; sen sisällä olevat esineet ja sen päällä olevan armoistuimen. Toisaalta eihän sitä voi etukäteen sanoa, mihin tämä kirjoitukseni polveilee, se kun on - itsellenikin yllätyksenä - kulkenut "omia latujaan" tähänkin asti, eli, elänyt ns. "omaa elämäänsä."

Menemme nyt kuitenkin vielä katselemaan jotakin - oikein tärkeääkin - esirippuun liittyen. Siihen esirippuun, joka erotti pyhän kaikkeinpyhimmästä. Aikaisemmin oli jo puhetta esiripun langoista,ja niiden väreistä. Tänään puhumme vielä lisää esiripusta esikuvana Jeesuksesta ja Hänen sovitustyöstään puolestamme:

"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta..."

(Hebr. 10:19-20).

Olemme jo aikaisemmin puhuneet - runsaastikin - siitä, että on vain yksi mahdollisuus päästä sisälle taivaalliseen kaikkeinpyhimpään, josta Ilmestysmajan kaikkeinpyhin on esikuva, "tulevaisen hyvän varjo" (Hebr. 10:1). Tie sinne kulkee Jeesuksen veren kautta. Sinne pääsyn Hän on "vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi." Tämä tie "käy esiripun, se on Hänen lihansa kautta:

"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä ("niissä on jokavuotinen muistutus synneistä", Hebr. 10:3, "Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi synteja poistaa", Hebr. 11:11). Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit, polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala. Kun hän ensin sanoo: Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan"

(Hebr. 10:4-10).

Jeesuksen täytyi syntyä ihmiseksi, voidakseen vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi:

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuolemansa kautta kukistaisi sen, jolla on kuolema vallassaan, se on perkeleen..."

(Hebr. 2:14).

Ilman ruumista Jeesusta ei olisi voitu naulita ristille sijaisenamme, eikä haavoittaa ja runnella puolestamme:

"...mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi..."

(Jes. 53:5).

Ilman Jeesuksella olevaa ruumista ei olisi voinut tapahtua se, hirveä asia, josta luemme:

"...Herra heitti (kirjaimellisesti: iski) hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme"

(Jes. 53:6).

"...joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen haavainsa kautta te olette paratut"

(1. Piet. 2:24).

Nämä esimerkit Raamatusta riittävät kertomaan meille syyn siihen, miksi Jumala - Isä - valmisti ruumiin Jeesukselle - Pojalleen. Jeesus antoi uhrin meidän puolestamme ruumiinsa kautta. Ruumiissaan Hän sovitti Isän edessä syntimme täydellisesti. Se oli kertakaikkinen, täydellinen teko, jota ei koskaan tarvitse uudistaa. Jeesus meni oman verensä kautta taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Isä hyväksyi täydellisesti Hänen uhrinsa. Siksi meillä voi olla "luja luottamus siihen, että" meilläkin on "Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään." Olemme "pyhitetyt Jeesuksen kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan." Jeesus tahtoi sitä; Hän tahtoi tehdä Isän tahdon pelastumisemme puolesta.

Kaikkeinpyhimmän edessä oleva esirippu on esikuva Jeesuksen ruumiista, joka "revittiin" meidän syntiemme tähden, niin että Hän joutui kokemaan ristillä kauhean kuoleman. Kuolema oli tuskallinen fyysisesti, mutta kuinka paljon raskaampi se oli sen synnin maljan tähden, joka vei Hänet ristille (voit lukea tästä; Hänen Getsemanen taistelustaan Luuk. 22:39-46, Matt. 26:36-46, Mark. 14:32-42). Emme pysty edes kuvittelemaan sitä tuskan määrää, mitä Jeesus koki ristillä - kirouksen puulla, kirottuna - riippuessaan, synniksi tehtynä, Isänsä hylkäämänä:

"Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit"

(Matt. 27:45-46).

"Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti..."

(Matt. 27:50-51).

Esirippu repesi ylhäältä alas asti kahtia. Se kertoo meille sen, että pelastuksemme on suunniteltu ja toteutettu kokonaan taivaasta käsin. Jumala valmisti meille pelastuksen Poikansa kautta. Ihmisen osuus on ottaa pelastus vastaan - lahjana.

Samaan aikaan kun Jeesuksen ruumis revittiin Golgatan ristillä, tapahtui temppelissa todella ihmeellien asia: paksu esirippu repesi Jumalan toimesta kahtia. Tämä kertoo meille maailman suurimman asian: Tie taivaaseen on avattu jokaiselle ihmiselle Jeesuksen ruumiin uhrin kautta. Jeesus poisti vanhan ja toi tilalle Uuden; Raamattu nimittää sitä Uudeksi liitoksi, Vanhan liiton sijaan:

"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä..."

(Hebr. 10:16).

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni ... oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. ... Ja sentähden hän on Uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. ... Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme"

(Hebr. 9:11, 12, 15, 24)

Jumala kutsuu sinua ja minua tulemaan tälle, verellä vihmotulle, uudelle ja elävälle tielle; uskomaan Jeesukseen ja elämään Hänen omanaan. Tie on auki Jumalan sydämelle asti! Avaa sydämesi Jeesukselle ja tunnusta Hänen Vapahtajaksesi ja Herraksesi! Ota lahja vastaan! Kaikki muu on tehty jo valmiiksi! Vain uskomalla Jeesukseen elämässämme on tulevaisuuden toivo; iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa:

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti"

(Hebr. 6:19-20).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Helatostai - Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi vietettävä päivä. Taivasoli harmaa kun siihen sängystä selvisimme. Lämmintä 10.2 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kuuntelimme "Päivän biisin". Luin Danielin kirjaa. M-L luki kahdesta hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Uutisetkinhan ne piti kuulostella.

Kävin urheilukentällä toimittelemassa "Helatorstain köpöttelyt". 6 km:n verran rataa tulin kierrelleeksi. 5 km menin niin, että vuorotellen kävelin 200 m ja vuorotellen juoksin saman. 6. km:n kävelin vähän vauhdikkaammin - ihan laitoin kellonkin tikittämään. Himpun yli 6.10 meni ilman mitään puristuksia. Joten, eihän se hassumpi ollut. Ei ole ollut sellaista panostusta, että voisi olla "kovaa menoa", mutta ihan mukava vaarin "köpötellä." Voihan se kuiten olla, että tuollainenkin kävelyvauhti on vähän liikaa "tyttösille ja poikasillekin."
Ei tarvinnut koronarajoituksia ajatella kentällä - ei ollut muita.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoittelin.

Laitoin takkaan tulen. M-L kävi kävelylenkillä "Terhien" luona. Siellähän sitä nyt riittää pihalla katselemista, kun on jo kasveja istuteltu uuteen kasvihuoneeseen ja muuallekin.

Lukasin vähän kirjaa. M-L teheskeli pizzaa iltamme iloksi - juuri sitä on valmistelemassa. Kirjoittelen tätä vähän normaalia varemmin kun taas tänään haluan klo 21 jälkeen seurailla liki puolille öin Globaalia rukousiltaa Tv7Plussalta.

Haluan vielä kirjoittaa tähän "tämän päivän saarnan". No, eihän se saarna ole, mutta parempi kirjoitus tätä päivää ajatellen, kuin moni saarna - mielestäni. Kirjoituksen on kirjoittanut Timo Soini blogissaan tänään 21.5.2020. Minä ainakin löydän sen googlettamalla: Timo Soinin blogi. Näin siinä sanotaan: 

"HELATORSTAI - TAIVAS KUTSUU

Kristuksen taivaaseen astumisen päivä.

Mahtavaa.

Aurinko paistaa suoraan sieluun.

Korona-aikana kuolema on julkista. Arkielämässä kuolema on piilotettu, sysätty syrjään. Kuolema pelottaa monia.

Lääkärit voivat auttaa koronan voittamisessa, ekonomistit auttaa talouden tervehdyttämisessä. Kuoleman edessä ei auta kuin usko.

Kristinuskossa on kysymys tästä. Kristuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta. Kirkko voi tehdä ja tekee paljon hyvää köyhien eteen, jakaa leipää, puhuu oikeudenmukaisuudesta, viljelystä ja varjelusta, mutta sen tehtävä on puhua iankaikkisesta elämästä. Saarnata sitä.

Kirkko ei ole maallinen instituutio. Se on pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa. Sellaisena sillä on elämä ja tehtävä.

Pääsiäisestä on neljäkymmentä päivää. Siitä kun Kristus kuolemalla kuoleman voitti. Tänään Hän astuu taivaaseen.

Suurelle osalle ihmisistä tällainen puhe on hepreaa.

Ymmärrys puuttuu, sitä ei ole, eikä sitä tule.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Tyhjä hauta on järisyttävä asia. Taivaaseen astuminen ylittää järjen.

Usko on siitä hieno asia, että se ei kysy järkeä, oppiarvoja, kauneutta, varallisuutta, tietoa tai tyhmyyttä. Sinulla ei ole mitään muuta antaa kuin uskosi. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Raamatun mukaan rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Voisin kuvitella, että sama vaiva on itseään viisaana pitävillä. Taantua nyt lapsen tasolle ja ottaa vastaan ikuinen elämä. Rahatta, hinnatta ja ansiotta.

Usko pois. Sinulle käy uskosi mukaan."

Näin Timo Soini. Haluan sanoa: Kiitos Timo!

Luin tänään, että pääministerillämme, Sanna Marinilla, oli yhtenä vaihtoehtona alkaa lukemaan teologiaa. Ajattelin mielessäni, että mikähän hänet laittoi sellaista harkitsemaan? Oliko kyseessä mahdollisesti usko Jeesukseen? Voisiko olla niin, että hänen sydämessään olisi edelleen "kipinä" sitä uskoa? Voisiko hän tuoda sitä esille jollakin tavalla Suomen kansalle? Esimerkiksi puhumalla rukouksen tärkeydestä näinä(kin) aikoina! Tietenkin on mahdollista muillakin perusteilla ajatella teologiseen menoa. Mutta, kukapa ne syyt tietää. Toisaalta ajttelin, että Jumalan Sana ei ainakaan kaikilta osin - niinkuin ei meillä muillakaan - ole käytännössä, sillä samasta jutusta luin hänen elävän avoliitossa. Rukoillaan hänen - ja esivallan - puolesta, niinkuin Raamattu kehoittaa.

Siunausta!

Ps. "Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt. 1:7-11).