30.5.
AVOIN KIRJE
SAARIJÄRVEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRALLE JARMO AUTOSELLE JA KIRKKONEUVOSTOLLE
Kirje löytyy tästä blogista 25.5.2020 päivän kohdalta. Jumala ei ole hyljännyt - eikä mitenkään muuttanut - käsitystään avioliitosta. Se on yhä se sama, minkä voimme lukea Hänen Sanastaan. Saarijärven seurakunta häpäisee Jumalaa ja Hänen Sanaansa, hyväksyessään samaa sukupuolta olevan parisuhteen oman työntekijänsä - pappinsa - kohdalla. Tutustu ja vaikuta!
_____________________________
_____________________________
"Korona-ajan kirjoitelma, jonka aloitin 16.4., jatkuu.
ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 44.
Me, jotka olemme elämässä jo todeksi uskoa Jeesukseen Kristukseen, emme kenties koko elämämme aikana - emme tietenkään - voi mitenkään käsittää sen pelastuksen suuruutta, josta olemme saaneet tulla osallisiksi. Saati sitten sellainen ihminen, joka ei halua ottaa sitä vastaan; kuinka hän voisi käsittää sen pelastuksen suuruutta, josta hän on osaton. Jos me, jotka tänään saamme olla uskossa, voisimme käsittää sen Jumalan armon valtavuutta, joka on osaksemme tullut, niin varmasti haluaisimme elää Hänelle kokosydämisemmin. Mutta, kuitenkin on sanottava: Jokaiselle meille on varattuna mahdollisuus elää Jumalalle kokosyämisesti; siitä huolimatta, että emme pelastuksen suuruutta täällä ajassa täydellisesti käsittäisikäään. Jokaiselle ihmiselle on myös varattu mahdollisuus uskoa elämänsä aikana Jeesukseen ja siirtyä pelastettujen joukkoon. Jumalan armo on jokaisen ihmisen ulottuvilla. Ei ole olemassa sellaista predestinaatio oppia, että Jumala olisi jonkun ihmisen määrännyt jo etukäteen kadotukseen ja toisen taivaaseen. Raamattu sanoo kaikille ihmisille täysin selvästi:
"...kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille"
(Hebr. 2:3).
Nousee mieleen kaksi suomalaista sananlaskua: "Eessähän se on pitkä kanto kaskessa." Tarkoittaa: Jos olemme välinpitämättömiä silloin, kun pitäisi hoitaa asia kuntoon, niin se tulee kuitenkin kerran eteen. Ja toinen: "Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää." Sovittaessamme näitä sananlaskuja pelastuksen vastaanottamiseen, niin emme "pääse pälkähästä", sillä, että hylkäämme - emme välitä - Jumalan meille valmistaman suuren pelastuksen, vaan asia on kerran edessämme toisenlaisena. Pakoon pääsyä ei kenelläkään ole olemassa. Jos elämämme aikana olemme torjuneet Jeesuksen meille valmistaman pelastuksen vastaanottamisen, kohtaamme tämän laiminlyönnin tästä ajasta pois mentyämme. Silloin emme enää voi vaikuttaa iankaikkiseen osaamme, koska sen jokainen valitsee elämänsä aikana. Osamme, silloin, jos lähdemme tästä ajasta ilman uskoa Jeesukseen, on iankaikkinen kadotus, helvetti, iankaikkinen ero Jumalasta. Näin ei tarvitse olla, sillä elämme vielä armonajassa:
"Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse"
(Hebr. 2:1).
En halua loukata ketään, mutta minusta ovat vaarallisia ne rukoukset, joita rukoillaan haudoilla, kuolleen ihmisen arkun ja haudan äärellä. Tarkoitan sellaisia rukouksia, joissa rukoillaan, että Herra ottaisi tämän kuolleen ihmisen luokseen taivaaseen. Olen ollut useasti paikalla, kun tämänkaltainen rukous - ei nyt ihan näillä sanoilla, mutta kuitenkin - on rukoiltu. Sille ihmiselle, joka on jo lähtenyt tästä ajasta, sellaisella rukouksella ei ole enää mitään merkitystä, sillä hän oli jo valinnut osansa eläessään. Niille, jotka kuulevat tuollaisen rukouksen, se voi olla vaarallinen siksi, että se voi johtaa vääriin ajatuksiin, koskien pelastuksen vastaanottamista elämämme aikana:
"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastukset päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä"
(2. Kor. 6:1-2).
Kukaan meistä ei tiedä elämämme pituutta. Aamulla heräämme. Voi olla, että illalla meitä ei enää ole. Meidän ei tule siirtää palastuksen vastaanottamista hamaan tulevaisuuteen. Nyt on otollinen aika. Nyt on pelastuksen päivä, Ota pelastus vastaan silloin, kun se on mahdollista, ettei Jumalan armo jää kohdallasi turhaksi. Tämä on joidenkin mielestä kadotuksella pelottelua, mutta Jumalan Sanan mukaan osamme iankaikkisuudessa on enemmän kuin järkyttävä, jos emme halua ottaa eläessämme Jeesusta vastaan elämäämme ja uskoa Häneen. Siksi uskoontuleminen on elämämme kaikkein tärkein asia. Palatakseni vielä tuohon kadotuksella pelotteluun, niin oletko tietoinen, että Jeesus puhui siitä enemmän kuin taivaasta. Hän tuli pelastamaan ihmiset joutumasta kadotukseen, joka synnin tähden olisi jokaisen ihmisen osa:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä joka uskoo häneen, ei tuomita; mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen"
(Joh. 3:16-18).
Siinä on sanottu isoja asioita. Se kertoo meille myös sen, että ihminen, joka ei usko Jeesukseen, elää koko ajan elämäänsä tuomionalaisessa olotilassa. Kun sellainen ihminen siirtyy iankaikkisuuteen, on hän elämänsä aikana jo "sinetöinyt" osansa. Toisen kerran sanon: Niin ei tarvitse olla, sillä Jumalan valmistama pelastus odottaa ulottuvillamme. Kun uskomme Jeesukseen, meitä ei tuomita. Niin luimme. Niin Jumala sanoo Sanassaan.
Evankeliumi on hyvä uutinen, ilosanoma, jokaiselle meistä. Ota se vastaan. Ja tee se silloin, kun se on - vielä - mahdollista!
"Avaa sydämesi Herralle, polvistuen ristin juurelle.
Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.
Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.
Tuonnemmaksi miksi siirtäisit, pelastuksen kalliin siirtäisit?
Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.
Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.
Älä sano: "Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella.
Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle.
Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle."
Muista: Nuoruuteen ei turvata, voine kenkään täällä alhaalla.
Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.
Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.'
Muista Luojaa nuoruudessasi, pahat päivät kohta tulevi.
Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.
Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.
Siksi tule tänä päivänä! Sua kutsuu Jeesus, ystävä.
Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaa sun sielusi.
Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaapi sielusi.)
(Niilo Heimonen, Hengellinen Laulukirja, nro 227, Vantaa 1992).
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
Puh. 040-0206858
jouko.kuusjarvi@gmail.com
______________________
Tänään se oli taas se "leppoisa päivä" - lauantai. Paanasen Pasille ja Muotkan Pasille sydämelliset nimipäiväonnittelut! 23 astetta nousun aikaan auringon puolella. Valkopilviä. Olimme vielä sängyssä kun jostain kuului oikein nopeita askelia. Luulin, että asteleekohan katolla varis raskain askelin - nimittäin 60-luvun lopulla, vaelluksella ollessamme, ihmettelin Karvaselän autiotuvalla, unihorteessa, että mikä niin raskaasti astelee jossakin. En käynyt katsomassa, mutta oletin, että se oli varis, joka katolla asteli. Se oli aamua. Apu-lehden toimittaja, Veikko Ennala, teki siitä autiotuvasta kummituskämpän. No, se on toinen juttu, mutta aamulla tosiaan kuului nopeita askelten ääniä meiltä. Ne jäivät niihin oletetuiksi "variksen askeleiksi." Kun nousin sängystä ja tulin keittiöön, huomasin, että Terhi-Marja oli soittanut. Minulla oli puhelin äänettömällä - en tosin olisi kuullut sen sointia, vaikka olisi ollut äänellisenäkin. Soitin Terhille. Selvisi, että oli soittanut siksi, että heiltä oli ovi mennyt lukkoon - avaimet olivat sisällä - ja olisi pitänyt lähteä Danielia ja naapurin poikaa viemään koululle 9:ksi todistustenjakoon. 8.47 oli soittanut. Daniel oli hypännyt pyörän selkään ja veivannut 1 km meille. Oli hakenut meidän avaimen sieltä, missä tiesi sen olevan. Tullut sisälle hakemaan meiltä heidän talonsa avaimen, joka meilläkin on. Ne olivat ne nopeat askeleet, jotka kuulin. M-L ei ollut kuullut niitä, mutta oli kuullut ulkoa jotain ääntä. Poika polkaisi kotiin. Ajoivat autolla koululle - yli 3 km. Olivat koululla klo 9, jolloin todistustenjako alkoi. Hyvä suoritus!
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Takapihan puolelle sitä vaan piti taaskin syömisineen ja juomisineen mennä.
Emilia ja Daniel tulivat kohta todistustenjaon jälkeen meille - ja Terhi-Marja. Tulivat näyttämään todistuksia - se on mukava tapa. Siinä ovella ja rappujen eessä - koronariskiryhmäläisiä kun ollaan - numeroita katseltiin. Kummankin - taipumusten ja paneutumisen mukaan - numeroita oli; oikein hyvistä ihan menetteleviin. Aurinko paistoi - niinkuin kesäloman alkaessa pitääkin.
Danielille tämä kevät merkitsi sitä, että ala-aste on käyty ja syksyllä ylä-aste kutsuu. Onnittelut Danielille ala-asteen suorittamisesta - ja Emilialle ylä-asteen ensimmäisen vuoden suorittamisesta!
Kuuntelimme "Päivän biisin" - tuhatpäisen Joy-kuoron mahtavan esityksen. Luin Hoosean kirjaa. M-L luki kahdesta hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Lähettelin s-postilla Rintamapostit, niille rukousrintamalaisille, joille se menee sitä kautta.
Uutisten "tsekkaamista."
Kävin urheilukentän auringossa 10 km kävelylenkillä. Kyllä oli ympärillä jo vihreää - ja tuomi tuoksui hyvälle joka kierroksella. Ilo oli kävellä myös tutun lenkkeilijän kanssa - joka poikkesi oman lenkkinsä osana kiertämään rataa kanssani - n. 2.5 km yhdessä. Hänelle kenttä onkin hyvin tuttu niiltä vuosilta, jolloinka hän sillä kilpaili. Kävin samalla reissulla ottamassa bensaa - myös ruohonleikkuriia ja venemoottoria varten.
Lenkin jälkeen kotona ruoka taas maistui - takapihalla tietenkin. Samoin kahvi - ja sen kanssa juuri leivotut kaurakeksit ja vähän muukin. M-L oli paistamassa myös vesirinkeleitä.
Kokeilin, lähteekö ruohonleikkuri käyntiin. Lähti. Venemoottoria myös kokeilin. Sekin lähti.
Kävimme M-L:n kanssa 18 jälkeen "Terheillä." Veimme 15 v-hääpäivälahjan. Hääpäivä oli jo maaliskuussa ja silloinkin onniteltiin. Lahjan aika oli sitten nyt. Olivat - Terhi-Marja ja Denis - kasvihuoneellaan jotain laittelemassa. M-L:n ollessa heillä, kävin minä hakemassa meiltä "Emilian kuusen." Nimittäin pienenä tyttönä Emilia ja Daniel saivat Piokelta - taisivat olla koulun kanssa siellä tutustumassa - kuusentaimen. Niinkuin varmaan muutkin koulukkaat. Danielin kuusen istuttivat omalle pihalleen kasvamaan. Emilian kuusi laitettiin meille kasvamaan, leikkimökin viereen. Nyt kävin sen kaivamassa siitä ylös ja vein "Terhien" pihaan. Liekkö Daniel kaivanut valmiiksi kuopan sille. Hänen kanssaan se autosta kannettiin ja laitettiin siihen kasvamaan. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Denis suihkutteli vettä juurelle. Niin on nyt Emilian kuusikin kotinurkilla. Me kun asumme vuokralla, niin olisi sitten jäänyt tänne kasvamaan kun me joskus muutamme tästä pois.
Olemme saaneet kuvia tänään myös Teolta "perekunnan vatsappiin." Niissa oli "hienoja herroja", todistustenjako ja koulunpäättymisasuissa. Eelikselle onnittelut ylä-asteen suorittamisesta! Ensi syksynä kutsuu lukio. Nooalla tuli ensimmäinen vuosi ylä-asteella suoritetuksi. Onnittelut Nooalle! Tuli myös kuvia lentokoneesta ja "lentoperämies"-Aarosta. Oli siinä konetta kovin asiantuntevasti tarkastelemassa sisältä ja ulkoa. Sitten oli jo kuva, joka oli otettu yläilmoista ja kuvassa hienosti näkyvää Tampereen kaupunkia laajasti. Taisipi isä-Tero olla koneen puikoissa ja "lentoperämies", Aaro, kyydissä.
Tulipi kuva myös Timolta. Siinä hän oli Milenan kanssa "uudessa majassa" - liiterin ylisille oli valmistunut sellainen. Mikäpä siellä oli istuskellessa..
Kirjoittelin. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Uutisten seuraamista Suomesta ja Israelista.
Iltapalaa.
Kävin saunanlöylyissä. Mukavaltahan se tuntui. Vilvuuttelemaankin kun on nyt mukava mennä suviseen iltaan. Aurinko oli juuri menossa metsän taakse ja paistoi puiden latvoihin. Lokki lensi ohitse. Aurinko paistoi siihen alhaaltapäin. Lokki hohteli valkoisena. Mukava näky.sisnistä taivasta vasten. Puoli kuu näkyi myös taivaalla. Mistäpä tuon tietää, josko - jHs - sitä vieläkin hienompaan paikkaan pääsisi ilta-aurinkoa katselemaan?
Teetä.
Siunausta!
Ps. "Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin; kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä" (Jaak. 5:7-8).
Tänään se oli taas se "leppoisa päivä" - lauantai. Paanasen Pasille ja Muotkan Pasille sydämelliset nimipäiväonnittelut! 23 astetta nousun aikaan auringon puolella. Valkopilviä. Olimme vielä sängyssä kun jostain kuului oikein nopeita askelia. Luulin, että asteleekohan katolla varis raskain askelin - nimittäin 60-luvun lopulla, vaelluksella ollessamme, ihmettelin Karvaselän autiotuvalla, unihorteessa, että mikä niin raskaasti astelee jossakin. En käynyt katsomassa, mutta oletin, että se oli varis, joka katolla asteli. Se oli aamua. Apu-lehden toimittaja, Veikko Ennala, teki siitä autiotuvasta kummituskämpän. No, se on toinen juttu, mutta aamulla tosiaan kuului nopeita askelten ääniä meiltä. Ne jäivät niihin oletetuiksi "variksen askeleiksi." Kun nousin sängystä ja tulin keittiöön, huomasin, että Terhi-Marja oli soittanut. Minulla oli puhelin äänettömällä - en tosin olisi kuullut sen sointia, vaikka olisi ollut äänellisenäkin. Soitin Terhille. Selvisi, että oli soittanut siksi, että heiltä oli ovi mennyt lukkoon - avaimet olivat sisällä - ja olisi pitänyt lähteä Danielia ja naapurin poikaa viemään koululle 9:ksi todistustenjakoon. 8.47 oli soittanut. Daniel oli hypännyt pyörän selkään ja veivannut 1 km meille. Oli hakenut meidän avaimen sieltä, missä tiesi sen olevan. Tullut sisälle hakemaan meiltä heidän talonsa avaimen, joka meilläkin on. Ne olivat ne nopeat askeleet, jotka kuulin. M-L ei ollut kuullut niitä, mutta oli kuullut ulkoa jotain ääntä. Poika polkaisi kotiin. Ajoivat autolla koululle - yli 3 km. Olivat koululla klo 9, jolloin todistustenjako alkoi. Hyvä suoritus!
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Takapihan puolelle sitä vaan piti taaskin syömisineen ja juomisineen mennä.
Emilia ja Daniel tulivat kohta todistustenjaon jälkeen meille - ja Terhi-Marja. Tulivat näyttämään todistuksia - se on mukava tapa. Siinä ovella ja rappujen eessä - koronariskiryhmäläisiä kun ollaan - numeroita katseltiin. Kummankin - taipumusten ja paneutumisen mukaan - numeroita oli; oikein hyvistä ihan menetteleviin. Aurinko paistoi - niinkuin kesäloman alkaessa pitääkin.
Danielille tämä kevät merkitsi sitä, että ala-aste on käyty ja syksyllä ylä-aste kutsuu. Onnittelut Danielille ala-asteen suorittamisesta - ja Emilialle ylä-asteen ensimmäisen vuoden suorittamisesta!
Kuuntelimme "Päivän biisin" - tuhatpäisen Joy-kuoron mahtavan esityksen. Luin Hoosean kirjaa. M-L luki kahdesta hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Lähettelin s-postilla Rintamapostit, niille rukousrintamalaisille, joille se menee sitä kautta.
Uutisten "tsekkaamista."
Kävin urheilukentän auringossa 10 km kävelylenkillä. Kyllä oli ympärillä jo vihreää - ja tuomi tuoksui hyvälle joka kierroksella. Ilo oli kävellä myös tutun lenkkeilijän kanssa - joka poikkesi oman lenkkinsä osana kiertämään rataa kanssani - n. 2.5 km yhdessä. Hänelle kenttä onkin hyvin tuttu niiltä vuosilta, jolloinka hän sillä kilpaili. Kävin samalla reissulla ottamassa bensaa - myös ruohonleikkuriia ja venemoottoria varten.
Lenkin jälkeen kotona ruoka taas maistui - takapihalla tietenkin. Samoin kahvi - ja sen kanssa juuri leivotut kaurakeksit ja vähän muukin. M-L oli paistamassa myös vesirinkeleitä.
Kokeilin, lähteekö ruohonleikkuri käyntiin. Lähti. Venemoottoria myös kokeilin. Sekin lähti.
Kävimme M-L:n kanssa 18 jälkeen "Terheillä." Veimme 15 v-hääpäivälahjan. Hääpäivä oli jo maaliskuussa ja silloinkin onniteltiin. Lahjan aika oli sitten nyt. Olivat - Terhi-Marja ja Denis - kasvihuoneellaan jotain laittelemassa. M-L:n ollessa heillä, kävin minä hakemassa meiltä "Emilian kuusen." Nimittäin pienenä tyttönä Emilia ja Daniel saivat Piokelta - taisivat olla koulun kanssa siellä tutustumassa - kuusentaimen. Niinkuin varmaan muutkin koulukkaat. Danielin kuusen istuttivat omalle pihalleen kasvamaan. Emilian kuusi laitettiin meille kasvamaan, leikkimökin viereen. Nyt kävin sen kaivamassa siitä ylös ja vein "Terhien" pihaan. Liekkö Daniel kaivanut valmiiksi kuopan sille. Hänen kanssaan se autosta kannettiin ja laitettiin siihen kasvamaan. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Denis suihkutteli vettä juurelle. Niin on nyt Emilian kuusikin kotinurkilla. Me kun asumme vuokralla, niin olisi sitten jäänyt tänne kasvamaan kun me joskus muutamme tästä pois.
Olemme saaneet kuvia tänään myös Teolta "perekunnan vatsappiin." Niissa oli "hienoja herroja", todistustenjako ja koulunpäättymisasuissa. Eelikselle onnittelut ylä-asteen suorittamisesta! Ensi syksynä kutsuu lukio. Nooalla tuli ensimmäinen vuosi ylä-asteella suoritetuksi. Onnittelut Nooalle! Tuli myös kuvia lentokoneesta ja "lentoperämies"-Aarosta. Oli siinä konetta kovin asiantuntevasti tarkastelemassa sisältä ja ulkoa. Sitten oli jo kuva, joka oli otettu yläilmoista ja kuvassa hienosti näkyvää Tampereen kaupunkia laajasti. Taisipi isä-Tero olla koneen puikoissa ja "lentoperämies", Aaro, kyydissä.
Tulipi kuva myös Timolta. Siinä hän oli Milenan kanssa "uudessa majassa" - liiterin ylisille oli valmistunut sellainen. Mikäpä siellä oli istuskellessa..
Kirjoittelin. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Uutisten seuraamista Suomesta ja Israelista.
Iltapalaa.
Kävin saunanlöylyissä. Mukavaltahan se tuntui. Vilvuuttelemaankin kun on nyt mukava mennä suviseen iltaan. Aurinko oli juuri menossa metsän taakse ja paistoi puiden latvoihin. Lokki lensi ohitse. Aurinko paistoi siihen alhaaltapäin. Lokki hohteli valkoisena. Mukava näky.sisnistä taivasta vasten. Puoli kuu näkyi myös taivaalla. Mistäpä tuon tietää, josko - jHs - sitä vieläkin hienompaan paikkaan pääsisi ilta-aurinkoa katselemaan?
Teetä.
Siunausta!
Ps. "Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin; kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä" (Jaak. 5:7-8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti