Kiehisen vuolijan Blogi

24.5.

Jatkoa 16.4. aloitettuun "juttuun."

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 39.

Uskon, että se mitä tähän mennessä olemme käsitelleet, on luonut mieleemme kuvan Jumalasta, joka haluaa olla syntiinlangenneelle ihmiselle armollinen. Ei kuitenkaan sillä tavalla, niinkuin ihminen - se osapuoli, josta tuli syntinen - sen haluaisi nähdä, vaan niinkuin Hän itse on sen Sanassaan ilmoittanut. Tämä meidän tulee aina pitää mielessämme. 

Puuttumatta sen enempää maailmasta löytyvien uskontojen kirjoon, antakaamme Jumalan toimia kodallamme Sanan mukaisella tavalla armollisuuteensa - ja kaikkiin muihinkin asioihin - liittyen. Meidän on helppo nähdä, etteivät suinkaan edes kaikki kristinusko-nimikkeen alla olevat, yhteisöt, seurakunnat ja yksilöt, ole noudattamassa Jumalan Sanaa elämässään ja opetuksessaan. Samaan hengenvetoon minun on kuitenkin lausuttava sekin, että "jotakin vajavaisuutta" löytyy kyllä kaikista kristinuskon piiriinkin luettavien yhteisöjen ja yksilöiden elämästä ja opetuksesta. Olletko samaa mieltä? Älköön tämä kuitenkaan viekö meiltä halua Jumalan Sanan mukaiseen elämään ja sieltä nousevaan opetukseen. Puhuessamme Jumalan armollisuudesta, olemme niin keskeisen asian kanssa tekemisissä, että sitä ei saisi "muokata yhtään ihmistekoiseen suuntaan."

Kun meille on tullut selväksi - senkin kautta, mitä aikaisemmin on näissäkin kirjoituksissa puhuttu - että Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden, Jumala voi kohdella meitä armollisesti, niin entäpä; miten siitä eteenpäin? 

On olemassa Jumalan armo, joka koskee kaikkia ihmisiä:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille"

(Tiit. 2:11).

Jeesuksen ristinkuolemallaan ansaitsema Jumalan armo on jokaista varten olemassa, mutta kuinka tämä armo kohtaa yksilöihmisen niin, että siitä olisi "hyötyä" hänelle? Kuinka se "tarjoillaan" ihmiselle? Tästä seuraavassa lyhyesti jotakin. Menemme asiaan korinttolaisten "kokemuksen" kautta:

"Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet"

(1. Kor. 15:1-2).

Se asia, jonka kautta Jumala tarjoaa armoaan ihmisille, on evankeliumi. Korinttolaiset olivat ottaneet evankeliumin - jota Paavali oli heille julistanut - vastaan. Evankeliumin vastaanottamisen kautta ihminen tulee osalliseksi Jumalan armosta. Jumalan armon vastaanottamiseen ei ole olemassa mitään muuta "keinoa", kuin evankeliumi.

Jatkaessamme lukemista aloittamastamme, Paavalin korinttolaisille kirjoittamasta kirjeestä, tulemme tietämään, mikä oli se evankeliumi, jonka korinttolaiset olivat vastaanottaneet:

"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan"

(1. Kor. 15:3-4).

"Ennen kaikkea" Paavali antoi tämän sanoman heille tiedoksi. Yhä tänäänkin tämä "määritelmä" evankeliumista on pätevä, sillä evankeliumi on muuttumaton. Tämän muuttumattoman evankeliumin vastaanottamisen kautta ihminen voi pelastua. 

Kirjeessään roomalaisille, Paavali kirjoittaa niin mahtavasti evankeliumista, että sen haluan tässäkin toistaa:

"Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaisille. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta"

(Room. 1:16-17).

Evankeliumi "on Jumalan voima", pelastukseksi jokaiselle ihmiselle, joka sen uskoo, ts. ottaa vastaan omaan elämäänsä. Kun kyseessä on Jumalan voima, niin varmasti ihminen sen kautta pelastuu. Evankeliumissa ei ole mitään ihmisen "tekemää." Siinä vain yksin Jumala tarjoaa meille armoaan pelastumiseksemme synnin vallasta - synnin, jonka Jeesus on jo sovittanut. 

Kaikille evankeliumi ei kelpaa, valitettavasti:

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima"

(1. Kor. 1:18).

Sydämestäni toivon, että jokainen, joka tätä lukee - ja nekin, jotka eivät lue - kuuluisivat sanan: "meille", piiriin.

Mikä on ihmisen osuus hänen pelastumisessaan? Paavali kirjoitti korinttolaisille, että hän johdattaa heidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka hän heille julisti ja jonka he olivat ottaneet vastaan. Päästäksemme osallisiksi Jumalan armosta, pelastuaksemme, on meidän otettava evankeliumi vastaan elämäämme. Ilman sitä Jumalan armo jää ulkopuolellemme. Toinen tärkeä asia, vastaanottamisen jälkeen, on pysyä evankeliumissa, niinkuin Paavali korinttolaisille kirjoitti. Ottaessamme evankeliumin vastaan ja pysyessämme siinä - sellaisena kuin Jumala on sen Sanassaan ilmoittanut - pelastumme.

Evankeliumi tarkoittaa hyvää sanomaa. Sen parempaa sanomaa ei maailmasta löydykään. Tämä on erityisesti totta silloin elämässämme, kun näemme ja tunnemme syntisyytemme pyhän Jumalan edessä. Evankeliumi on armon- ja toivon sanoma jokaista synnin tähden Jumalasta eroon joutunutta ihmistä varten. Ajatellessamme tätä, saakoon Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta ja Hänen ristintyötään puolestamme!

Kirjoittaessaan efesolaisille, Paavali nimittää evankeliumia "pelastuksemme evankeliumiksi":

"Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti"

(Ef. 1:13).

Voidakseen ottaa vastaan tämän "pelastuksen evankeliumin" on ihmisen kuultava se. Kun ihminen kuulee evankeliumin ja ottaa sen vastaan elämäänsä, tulee hänestä uskova, jonka sydämeen tulee Pyhä Henki asumaan. Se merkitsee sitä, että me kuulumme Jumalalle.

Ennenkuin Jeesus kohotettiin ylös taivaaseen, kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen, antoi Hän opetuslapsilleen tärkeän tehtävän:

"Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. ... Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitäseuraavien merkkien kautta"

(Mark. 16:15-16, 20).

Edellä puhutun perusteella ymmärrämme, kuinka tärkeä tehtävä on viedä evankeliumia kaikkien ihmisten ulottuville. Se on seurakunnan olemassaolon kaikkein tärkein syy täällä maan päällä. Siihen meitä kaikkia kutsutaan. Jeesus lupasi meille Pyhän Hengen voiman erityisesti tätä tehtävää varten (Apt. 1:8). Olemmeko kuuliaisia Jeesuksen antaman tehtävän suhteen?

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Sunnuntai. Nousun aikaan 25.7 astetta auringon puolella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hoosean kirjaa. "Päivän biisinkin" kuuntelimme. Seurasimme netin kautta seurakuntamme Sunnuntaijuhlaa, joka oli vain nettilähetys. Tilaisuuden johti Arto Riihinen. Hän myös puhui. Saarnan piti Hannu-Heikki Hyppönen. Musiikista vastasivat Maju Aho, Inkeri Riihinen ja Hannu-Heikki Hyppönen. Hyvä kokous.

Uutisten seurailua.

Terhi-Marja, Denis ja Daniel olivat Kulhan suunnalla retkeilemässä. Tuli kuvia sieltä.

Kävin viemässä M-L:n pyörän Deniksen pihaan odottamaan renkaan vaihtoa. Ostin siihen sisus- ja päällyskumin, mutta en alkanut vaihtamaan, kun pyörässä on vaihteet ja en ole sellaiseen koskaan vaihtanut.

Aurinko paistoi kun kävin urheilukentällä "tallailemassa" 7 km lenkin. Sain todistaa siellä yhdelle miehelle ja puhua hengellisistä asioista. Oli tullut istuskelemaan kentän kopille. Olen nähnyt hänet Saarijärvellä asuessamme useasti, mutta en puhunut koskaan hänen kanssaan. Se on kuitenkin mielenkiintoista, että hän on ollut rukousaiheena kuitenkin. Nimeäkään en ennen tätä päivää ole tiennyt. Rukouksissa hän on ollut mukana nimellä "varjonyrkkeilijä." Hänellä ei ollut vastaanottoa evankeliumille. Rukousta hänen puolestaan.
Tapasin kentän reunalla myös kaksi entistä seurakuntalaista - luulisin, vaikka en ole varma kuuluvatko he tällä hetkellä seurakuntaan - eri aikaan ja sain jutella heidän kanssaan. Rukousta heidänkin puolestaan.

Palattuani kotiin maistui taas ruokakin ja kahvi. Takapihan auringossa - ulkoruokinnassa - ruoia suuhuni pistelin. M-L kävi hakemassa pyöränsä Denikseltä. Danielin kanssako olivat renkaan vaihtaneet. Pääsee huristelemaan taas.

Kyllä on luonto herkässä ja kauniissa vaiheessa - katseleepa vaikka suomalaisten koivujen hentoa vihreyttä.

Kirjoittelin.

Kahvia. Torkuin.

Seurasimme tasavallan presidentin isännöimiä Kultaranta-keskusteluja, jotka tänä vuonna olivat seurattavissa - Koronan vuoksi - netin kautta.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraamista.

21 jälkeen seurasin Globaalia rukousiltaa 23.30:een asti TV7Plussan kautta.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (Tiit. 3:15b).